Viime viikolla näin uutisista raportin, jossa tutkimusryhmä kertoi tuloksistaan tutkittuaan liikenneonnettomuustilastoja. Yleensähän onnettomuuksia sattuu enemmän suurten juhlapyhien läheisyydessä, tai sitten määrä nousee tai laskee vuodenaikojen mukaan. Mutta nämä herrat olivat löytäneet tilastoista hyvin erikoisen piirteen: liikenneonnettomuuksien määrä laskee selvästi aina kuun loppua kohti mentäessä.
Erityisesti joskus 21-23 päivän kieppeillä onnettumuuskäyrät tippuvat selväsi, ja tämä tendenssi toistuu kuukaudesta toiseen. Tässähän voisi ryhtyä taikauskoiseksi, mutta syy on varsin arkinen: tässä kulttuurissa ei hallita lainkaan käsitteitä “etukäteen suunnittelu”, “valmistautuminen”, “ennakoiminen” tahi suunnittelua ylipäätään.
Tämä näkyy kaikessa: kaikki projektit ovat levällään aina deadlinea edeltävään päivään saakka, kunnes joku muistaa, että kaksi kuukautta sitten aloitettu juttu pitää olla piakkoin valmiina. Sitten aivan hirveellä tohinalla häärätään paniikissa kasaan “jotain”. Useimmiten homma pitää tämän jälkeen tehdä vielä pari kertaa uudelleen, jotta lopputulos olisi jotenkuten riittävä (toisinaan saavat kyllä aikaiseksi kerralla onnistunutta jälkeä, ja tällöin aikaa siihen kuluu ehkä noin 10% normaalista, ja tulos on siis aivan mielettömän hyvä).
Tämä suunnittelemattomuus näkyy myös palkoissa: suurin osa väestöä haluaa palkkansa 14 erässä, jolloin normaalin kuukausittaisen palkan lisäksi jouluna ja kesällä maksetaan “extrapalkat”. Niillä voi sitten lomien aikana eleskellä ja jouluna ostaa hirvittävästi lahjoja (keskimäärin espanjalaiset käyttävät 840 euroa joka joulu sekä lahjoihin että ruokiin). Voisi luulla, että nuo kaksi lisäpalkkaa ovat normaalin kuukausin palkan päälle maksettavia lisiä, mutta oikeasti ne pidätetään pikkuhiljaa kuukausipalkoista. Tämä tehdään siksi, että työntekijöillä olisi joulu- ja kesälomien aikana mahdollisuus kuluttaa. Harva kun osaa-pystyy-kykenee säästämään, ja siksi haluavat että työnantaja tekee sen hänen puolestaan.
Tämä kuluttamisen ja säästämättömyyden ja suunnittelemattomuuden vimma ajaa sitten siihen, että suurella osaa väestöä rahat loppuvat ikävästi lähempänä loppukuuta, ja siksi oman auton tai moottoripyörän käyttäminen jää harvemmalle: ei ole rahaa lähteä mihinkään ja bensakin maksaa. Ja siksi loppukuusta on teillä turvallisempaa ja rauhallisempaa.
Osallistuin suomalais(jalkapallo)porukan kanssa viime lauantaina sodanvastaiseen mielenosoitukseen. Se oli ehkä kaikkien aikojen väkirikkain joukkokokoontuminen tässä mielenosoituksia rakastavassa maassa. “Virallisten” tietojen mukaan siellä oi 660.000-1.000.000 osallistujaa. Tähän ei tosin ole luottamista, sillä viimeksi kun oli aika suuri mielenosoitus hallituksen toimia vastaan (yliopistolainsäädännön muutos), niin “virallinen” taho sanoi osallistujia olevan 50.000, kun todellisuudessa määrä lähenteli miljoonaa.Lauantain mielenosoituksesta kirjoitettiin, että jopa 2 miljoonaa ihmistä olisi tullut paikalla, mikä on varsin mahdollista. Lisääkin olisi tullut vaikka kuinka, mutta metrot (ja bussit) olivat liian täynnä, ja useat sadat tai tuhannet joutuivat jäämään laiturille odottamaan seuraavaa tupaten täynnä olevaa metroa. Perille päästyämme ja tunnin siinä odoteltuamme, yritimme päästä liikkeelle. Etenimme seuraavan 15 minuutin aikana hurjat 30 metriä, jonka jälkeen porukkamme hajaantui, osa jatkoi kai massan mukana ja me muutamat mukavuudenhaluiset menimme baariin syömään kinkkua ja juomaan lasit punaviiniä.
Täällä on jo kuukausitolkulla osoitettu mieltä vallassa olevalle oikeistohallitukselle ja - puolueelle. Aznar on lujasti Bushin takana, vaikka ehdoton enemmistö kansaa on toista mieltä. Saa nähdä, onko niilä nyt poliittista otsaa jatkaa Yhdysvaltojen vähän turhan kritiikitöntä tukemista, sehän tarkoittaisi varmaa tappiota seuraavissa vaaleissa. Todennäköisesti se tappio joka tapauksessa tulee, sen verran pahasti he mokasivat tuon Prestige -onnettomuuden hoitamisessa.Varsinkin taiteilijapiirit ovat avoimesti protestoineet mahdollista Irakin sotaa vastaan. Paikallisissa Oscar-gaalassa (Goya) hyvin moni palkittu piti rinnassaan mustaa “No a la guerra” (ei sodalle) -plakaattia, ja sitä myös heilutettiin kädessä ja näytettiin kameralle, kun pystit käytiin noutamassa. Tämä aiheutti aikamoisen polemiikin, että voivatko/saavatko ihmiset osoittaa mieltään näin “julkisissa ja iloisissa” juhlatilaisuuksissa.Myös museoiden työntekijät, opiskelijat ja Greenpeace ovat protestoineet näyttävästi. No a la guerra -tekstiä näkee tv-esiintyjien rinnoilla, talojen parvekkeilla, seinissä, autojen ikkunoissa ja vähän joka paikassa.
Ennen tätä suurmielenosoitusta valtion TV-kanava TVE1, joka ei yleensä lähetä ajankohtaisdokumentteja, näyttikin yllättäin parhaimpaan katseluaikaan “shokeeraavan” raportin biologisesta sodankäynnistä. Dokumentti ja varsinkin sen esittämisajankohta ja -kanava viittasivat selkeästi hallituksen koordinoimaan propagandaan, ja oli jopa uutisaihe Metro-lehdessä, että ohjelma sai niin vähän katsojia (reilu 2 miljoonaa, yleensä samaan aikaan sama kanava saa suuremmat katsojamäärät).
Viime viikon lopulla eräässä poliittisessa tapahtumassa pääministerin puheen aikana eräs 17-vuotias opiskelija nousi seisomaan ja huusi muutamaan kertaan “Ei sodalle”. Vieressä istuneet vanhahkot pukumiehet kävivät poikaan käsiksi ja ryhtyivät hakkaamaan tätä väkivaltaa vastustavaa nuortamiestä. Aznar koetti kääntää tilanteen jotenkin edukseen sanomalla, että onneksi Espanja on demokratia, jossa ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään joutumatta siitä vankilaan.Nyt siitä saa vain turpiinsa.
