Jupinaa ja mutinaa

Julkaistu 20.03.2003

Kuten kaikki jo tietävät, Bush julisti sodan alkaneeksi. Hesarin verkkosivujen mukaan Suomessa järjestetään mielenosoituksia sotaa vastaan, ja aamulla kuulin radiosta että niin täälläkin (kaikkien muiden mielenosoitusten lisäksi). Joku kansalaisjärjestö koettaa kerätä jo toiseen kertaan kerätä riittävästi nimiä listaan, jotta Espanjan virallisesta kannasta sotaa vastaan tai sen puolesta järjestettäisiin kansanäänestys - kuten olen jo moneen kertaan sanonut, hallitus toimii jyrkästi kansan mielipidettä vastaan. Reilu 2 miljoonaa nimeä saivat lyhyessä ajassa kasaan, mutta ei riittänyt. Yliopistot tyhjenivät tänään heti aamusta, kunopiskelijat marssivat ulos ja ryhtyivät lakkoon. Tänään oli mielenosoitus ydinkeskustassa, huomenna Yhdysvaltain suurlähetystön edessä ja ylihuomenna lauantaina uudestaan ydinkeskustassa (nyt jo kolmas lauantai ei nyt ihan peräkkäin).


Myös Barcelonassa ja Sevillassa on lakkoiltu ja osoitettu mieltä. Opiskelijat järjestivät laittomia spontaaneja mielenosoituksia, tukkivat kadut ja kokoontuivat keskustaan. Poliisi ei tästä tykännyt ainakaan Madridissa, jossa kaksi opiskelijaa loukkaantui poliisin kovakouraisessa käsittelyssä. Jokainen tv-ohjelma alkaa valittelulla, että vaikka nyt kaikki ollaankin sotaa vastaan ja tapahtuneesta järkyttyneitä, koetaan nyt kuitenkin pitää hauskaa ja nauttia tästä kivasta pikku viihde- ohjelmasta. Ohjelma pistetään kyllä heti poikki, jos jostain dramaattista tapahtuu. Ette jää mistään tärkeästä paitsi, vaikka tätä ohjelmaa näin juuri puhjenneen sodan alkumetreillä katsottekin.

Kaveri lähetti mielenkiintoisen näköisen linkin, jossa eräs tyyppi pohtii tämän sodan todellisia motiiveja. Liekö mitään perää, mutta voi pistää silti vähän miettimään, että mistäköhän tässä on loppujen lopuksi kysymys:

http://www.yellowtimes.org/article.php?sid=1083


Tänään olen ollut espanjan virkamieskuntaa ja järjestelmää vastaan. Jouduin nimittäin käymään uusimassa residenssikorttini, kun edellinen meni 3,5 kk sitten vanhaksi (joku valtion virkamies ei näköjään tiennyt, että Suomi on EU:n jäsen, vaikka hakupapereissa niin selvästi luki, ja siksi myönsi vain vuoden oleskeluluvan, vaikka säädösten mukaan sen olisi pitänyt olla automaattisesti 5, kuten kaikille muillekin suomalaisille).

Viime vuonna joulukuun alussa soitin komisarioon ja sanoin, että nykyinen residenssi on menossa umpeen, tarttis varmaan tehdä jotain. Sieltä sitten luvattiin anteliaasti oma aika, jolloin voisin tulla uutta oleskelulupaa anomaan. Sinälläänhän tuota lupaa ei enää EU:n sisällä tarvita, mutta…. “Spain is different”, niin kuin matkailualan yritykset ja kaikki ihmiset jaksavat toitottaa. Olin jo ehtinyt hämmästyä, että asia voi onnistua näin helposti, kunnes minulle kerrottiin seuraava vapaa tapaamisaika: maaliskuun viimeinen päivä. Siis lähes 4 kk päästä voisin armollisesti saapua paikalle anomaan uutta oleskelulupaa. Siitä ei ollut mitään puhetta, että milloin se minulle myönnettäisiin, tahi milloin saisin uuden kortin haltuuni.

3 kk myöhemmin eli tämän kuun alussa törmäsin ensimmäiseen ongelmaan oleskeluluvattomana ulkomaalaisena: en voinut rekisteröidä skootteria omiin nimiini, koska oleskelulupakorttini ei ollut voimassa. Jouduin sitten käymään ihan paikan päällä tietyssä komisariossa, kun rekisteröintiä varten tarvitsin leimallisen viranomaisen allekirjoittaman todistuksen siitä, että olen varannut itselleni ajan residenssikortin uusimista varten. Tietenkään tuota todistusta ei voinut pyytää puhelimitse tai postitse, se pitää itse henkilökohtaisesti käydä noutamassa paikan päältä. Samalla minua ohimennen sanottiin, että systeemi on nyt muuttunut EU:n myötä ja että residenssikortin uusintaa varten ei enää tarvitsekaan varata aikaa. Riittää että vie yhteen toiseen komisarioon läjän papereita (passi, vanha kortti, työsopimus, viimeinen palkkakuitti jne.) alkuperäisinä ja kaikista myös kopiot, sekä 4 passivalokuvaa.

Tänään sitten ehdin aamulla sinne poliisilaitos B:hen. Siellä oli pihalle asti jonoa aina korttelin päähän saakka, arviolta n. 50 ihmistä ennen sisäänkäyntiä. Ja sisällä toiset 50 jonottamassa neljässä eri jonossa. Tein siinä tosi törkeät ja keulin suoraan sisään ulkojonon ohi.

Ensimmäisessä sisätilojen jonossa meni 55 minuuttia, ja sitten minua “palveleva” virkanainen jutteli kivasti siinä sellaiset 40 sekuntia, ja sanoi ettei näitä papereita enää tarvita, laki ja säännökset muuttuivat 2 viikkoa sitten. (Aika erikoista, että siinä comisario A:ssa ei tästä muutoksesta tiedetty mitään 5 päivää ennen sen voimaantuloa). Ei kun tän ja tän lomakkeen kanssa sitten kassalle nro 5 sormenjälkien ottamista varten.

Siinä sitten etsimään, että missä on kassalle nro luikertelevan jonon pää. Tällä kertaa siinä meni vain 50 minuuttia (ja aika monta pasianssipeliä kämmentietokoneella). Kun vihdoin pääsin tiskille, virkanainen “palveli” tällä kertaa vähän pidempään, reilun minuutin verran. Otti paperit vastaan ja suttas sormenjälkeni johonkin lomakkeeseen (allekirjoitus tuohon viereen). Kysyin, että riittääköhän kopio hakulomakkeesta virastoissa asioimista varten (esim. romuksi mennyt vanha skootteri pitäisi poistaa ajoneuvorekisteristä). Vastaus tuli kuin kaupan hyllyltä: “Noin kuukauden päästä kotiin tulee lappu, jolla voit noutaa residenssikortin”. Kysyin uudestaan, että miten asian kanssa nyt on. “Kortti on noin kuukauden päästä valmis, ei mitään huolta, kaikki on hoidossa, seuraava!”.

Hyvin tehokasta ja suoraviivaista toimintaa. Mitä siinä turhia höpöttämään.

Loppujen lopuksi tuon valmiiksi täytetyn lomakkeen perille viemiseen meni lähes 2,5 tuntia, josta tiskeillä kului jotakuinkin 2 min 15 sek. Ja tämä siis yli tunnin jonotuksen keulimisella! Koko urakka täytyi hoitaa seisten, sillä tuoleja ei ollut (tai oli siellä yksi, mutta siinä vuorottelivat vanhukset ja raskaana olevat naiset, siis yksi tuoli kaikille reilulle sadalle jonottajalle). Eikä vuoronumerosysteemiäkään ole paikalle saatu hankittua, jotta olisi voinut vaikka käydä kahvilla lähikuppilassa tai vaikka kotona syömässä. Ja kortin saat sitten reilun kuukauden päästä paperiasioiden hoitamisen jälkeen. Vuoden voimassa olevan kortin uusimiseen tarvittiin 3 kk jonotusta (ei nyt sentään koko aikaa seisaaltaan) ja 1 kk odotusta, yhteensä vasemman käden sormilla laskettuna neljä kuukautta.

Ajattelin, ettei Afrikka taida ole niin kaukana kuin luulisi.