No niin, nyt on sitte skootteri hankittu, ja siihen järjestetty rekisteröinti, vakuutukset, lainat ja ajoluvat sekä hankittu lukot ja ketjut sekä vuokrattu autotallipaikka. Nyt kun työmatka lyhenee 60-90 minuutista alle 30 minuuttiin, ja bussissa selatut Metrot jäävät lukematta, taitaa anekdoottisten pikku-uutisten raportointi jäädä vähemmälle tästä eteenpäin.
Toisessa ilmaisjakelulehdessä (20 minuuttia) oli tänään tosin pari mielenkiintoista juttua. Palencialainen ravintoloit sija oli korkeimmassa oikeusasteessa tuomittu 2 vuoden ja 3 kk vankeuteen melusaastuttamisesta. Sillä oli ollut joku discobaari kerrostalon katutasossa (mikä on hyvin yleistä), ja sit se oli huudattanut niitä stereoitaan 9 kk ajan niin lujaa, että talon asukkaat eivät voineet nukkua, alle parin vuoden ikäisten lasten kehitys- ja yö unirytmit menivät sekaisin, aikuisista puhumattakaan, ja niistä syistä sitten tuo tuomio tuli. Ja pakkohan sen päälle oli vielä pakolliset 20.000 euron sakot lyödä.
Minusta tämä oli siinä mielessä erittäin positiivinen uutinen, että ihan yltiömäinen muiden huomioonottamattajättäminen tulee näin rangaistua. Onhan täällä paljon lakeja ja säädöksiä, joilla koetetaan pitää yllä järjestystä ja hyvinvointia, mutta on ihan toinen asia toteutuvatko ne. Joka päivä joku polttaa metrossa (vaikka se on kiellettyä), joka hetki joku parkkeeraa auton suojatielle tai muiden autojen tukkeeksi keskelle kaistaa tai risteystä (vaikka se on kiellettyä), joka päivä ajetaan päin punaista ja ylinopeutta (vaikka se on kiellettyä), ja niin edelleen ja niin edelleen. Yleisesti ottaen tämä on hyvin suvaitsevainen kulttuuri, eikä pikkujutuista nosteta kovin helposti meteliä, mutta rajansa kai kaikella. Erityisesti mieltä lämmittää, että melusaasteeseen on ryhdytty kiinnittämään huomiota. Ehkä täällä voi joskus nukkua kesälläkin ilman korvatulppia…
Samassa lehdessä oli myös toinen juttu, joka liittyi yöelämän viettämiseen. Vastavalmistuneen tutkimuksen mukaan joka kolmas madridilainen viikonloppua viettämään lähtenyt (600.000) ei palaa kotiinsa ennen aamuviittä. Ja niistäkin 100.000 jatkaa aina aamukahdeksaan. Hämmästyttävää on se, ettei yökukkuilu lopu iän myötä - ihan aikuiset immeiset jaksavat valvoa hämmästyttävän myöhään, ja seuraavana aamuna kello 9 olla töissä alle 4 tunnin yöunilla. Niin, eihän iltaelämää pidä tietenkään rajoittaa vain viikonloppuihin.
