Työpaikkani sijaitsee n. 20 km päässä Madridin keskustasta. Eräänä maanantai-aamuna kun saavuimme toimistollemme, oli naapurifirman ovien lukkopesät tukittu liimalla ja ihmettelimme, että kuka tuommoista tekisi ja miksi - lähialueella ei asu kovinkaan paljon ihmisiä, alue on aivan uusi ja lähinnä siellä on harmittomia toimistoja ja pikkuyrityksiä. Pari päivää myöhemmin pomoni vajaan kahden kuukauden vanhan auton konepellin maaliin oli raaputettu ystävällinen sana puto (jos osaa vähän espanjaa ja tietää mitä tarkoittaa sanan femiinimuoto puta, niin siitä voipäätellä mitä se tarkoittaa).
Koska tuo runoilija selvästi tekijä tiesi, että auton omistaja on mies ja että tunnollisella maalipinnan pilaamisella voisi saada jonkinlaista kyrsitystä aikaan, alkoi homma olla selvä. Pari viikkoa sitten samassa toimistossa toimiva vaatealan firman myyjä pistettiin pihalle, kun ei ollut tehnyt lainkaan töitä, keksittyjä matkalaskuja oli ilmestynyt kirjanpitoon, ja varastosta oli hävinnyt noin 2.000 euron edestä moottoripyörävaatteita. Tämä myyjä jäi kiinni myös siitä, että oli “myynyt” vaatteita asiakkaille sekä omille kavereilleen ilman kuitteja käteisellä, ja pitänyt rahat itse. Siis varastanut ja huijannut.
No kun potkut tuli ja alkoi potuttaan, niin pitihän sitä jotenkin aggressioita purkaa. Vois vaikka pilata entisen työnanantajan auton maalipinnat ja pistää liimaa firman lukkoihin. Tais tulla annettua kaverille liian epämääräiset ohjeet, kun lukkoilkityö menikin väärään osoitteeseen - espanjalaista laatutyötä.
