No nyt vatsa toimii taas normaalisti ja voin äpätä kaksin käsin meksikolaisia herkkuja naamaan, ja kyllä ne täyttävätkin. Löytyi erinomainen mesta, jota voin kyllä suositella niille jotka tänne eksyvät ja haluavat korkeatasoista paikallista ruokaa kohtuuhintaan ja hyvällä palvelulla. Pistän osoitteen tähän kunhan muistan ja ehdin.
Perjantaina loppui koulutus ja nyt viimeistellään asennuksia ja käännellään viimeisiä papereita eri kielille. Kääntäjän hommat alkavat käydä tutuiksi, aikataulut ovat vain aika tiukat. Kello on nytkin jotain vähän vaille puolenyön, ja pitäis valmista saada jotta ehdittäisiin käydä huomenna kaupungin ulkopuolella tsiigaamassa joitain pyramideja.
Ihan kaupungin keskustastakin löytyy arkeologisia kaivauksia. Joku onneton remontti-Reiska kun löysi 25 vuotta sitten oudon kivipaasin asentaessaan jotain sähkömuuntajaa, ja nyt keskustasta löytyy pari tuhatta neliötä vanhoja asteekkirakennuksia. Espanjalaiset valloittajat pistivät ensitöikseen hienot temppelit ja pyramidit maan tasalle, ja rakensivat niistä sitten siihen viereen oikeaoppisen katedraalin ja pari muutakin kivirakennusta. Sitten ne pyysivät hollantailaiset kanavainsinöörit apuun, ja saivat he sitten kimpassa tuhottua koko järjestelmän.
Meksiko City oli aiemmin erikoinen ja hieno yhdistelmä kanavia, pieniä saaria ja niitä yhdistäviä käsin rakennettuja kapeita kangaksia. Kaupunki sijaitsi keskellä järveä, ja liikkuakseen paikasta toiseen pystyi käyttämään pieniä veneitä tai sitten noita kannaksia. Onneksi kunnon eurooppalaiset kristityt tajusivat kaivaa muutaman oikeaoppisen salaojan kuivattaakseen saman tien koko järven. Olishan se noloa, jos nyt tässä biljoonakaupungissa pitäisi kastella jalkansa liikkuessaan ulkona.
Viimeisenä koulutuspäivänä rupattelin oppilaiden kanssa vähän pidempään, ja sain niin surullisia numeroita että pakko niistä kertoa teillekin. Kuulemma on melko yleistä, että kun pääsee johonkin yritykseen töihin, niin sopimuksessa sitten lukee, että ensimmäisenä vuonna lomapäiviä on 6. Oltuaan vuoden töissä saa palkinnoksi ruhtinaalliset 2 lomapäivää lisää. Ja toisen vuoden jälkeen taas kaksi lisää (yht. 10) ja niin päin pois. Yhdeksäntenä vuonna voi olla poissa työpaikalta 20 päivää (=1 kk). Ja nämä ansaitut lomat eivät välttä siirry työpaikasta toiseen.
Eli jos haluaisi vaihtaa 10 vuoden päästä toiseen firmaan niin ihan hyvin voisi käydä niin, että siinä toisessa paikassa pitäisi aloittaa uudestaan 6 päivän vuosilomilla
(tätä asiaa en tosin ole voinut varmistaa).
Melkeimpä sääliksi käy kun näin pahasti ollaan työn orjia. Työpäivät ovat tuttuja 10 tunnin putkia, joissa syömiseen menee about 1,5 tuntia. Ja siihen sitten mahdollisesti jopa 4 tunnin työmatkat päälle, niin siitähähän saadan päivälle pituutta sellaiset 14 tuntia.
Toisaalta kun miettii näitä aikatauluja ja myöhästymisiä niin niistä saa toisia surullisia lukuja aikaiseksi. Toisen kaverin kanssa sitten laskettiin, että paljonko mahdollisesti menee keskimäärin päivässä työaikaa hukkaan ihan vain odotteluihin ja siihen, että joku palaveri voidaan aloittaa, kun aina joku on tunnin tai kaksi myöhässä. Jos tuo keskimääräinen odotusaika on vaikka 1 h / päivä, 6 päivän lomilla siitä tulee about 240 tuntia vuodessa, ja työviikoiksi muutettuna siitä tulee 6. Siis jos he pystyisivät tulemaan ajoissa paikalle, jokainen voisi pitää vuodessa kuusi viikkoa lisää lomaa ilman että työteho laskisi mihinkään. Tässä kohtaa kaverin naama loksahti polviin, ja vaihdoin puheenaihetta ennen kuin pitäisi ryhytä kaivamaan esille nenäliinoja tai jotain muuta lohduttavaa.
