Reilun 11 tunnin lento meni rattoisasti, kun ensimmäiset 4 tuntia haastelin elämänperuskysymyksistä vieressäni istuvan meksikolaisyrittäjän kanssa. Välillä koetin torkkua mutta ei siitä oikein mitään tullut. Myös lennon viimeiset 2 tuntia menivät kuunnellessa tarinoita meksikolaisuudesta ja Mexico Cityn omainaisuuksista. En ehtinyt edes puolikasta kirjaa lukemaan.
Nyt on sisäinen kello sekaisin, vaikka aikaero tänne päin tullessa on helpompi kuin päinvastoin matkustaessa. Parissa päivässä kropakin täytyisi ymmärtää, että ilta onkin keskipäivä ja että yöllä ollaan töissä.
Mexico Cityssä asuu 24-26 miljoonaa ihmistä, ja autoja on reilu 4 miljoonaa. Koska paikka sijaitsee vuorten ympäröimässä kattilassa noin 2500 metrin korkeudessa eivät tuulet pääse hajoittamaan pakokaasupäästöjä muualle ilmastoon. Siten ilma on silminnähtävästi sumuinen ja näkyvyys heikonlainen. Vielä 20-30 vuotta sitten saattoi nähdä lähiseudun vuoristot, mutta pikkuhiljaa ne ovat hävinneet näkyvistä, eikä joitain alueita enää voi nähdä lainkaan. Herkemmillä saattaa silmiä kirvellä ja kurkkua kutittaa, ja puolipiilevät ihottumat voivat pahentua tässä pakokaasumeressä. Teräviä ilmakuvia kaupungista ei voi enää ottaa.
Automatka kaupungin toiselta laidalta toiselle kestää ilman liikennettä 1h 40 min, ja normaalisti reilu 3 tuntia. Matkaa kertyy vajaa 80 km (yhden pääkadun pituus oli siis jotain 72 km). On hassua ajatella, että samassa ajassa kun täällä liikutaan kaupungin sisällä Suomessa voisi ajaa vaikka Oulusta Rovaniemelle.
Lentomatkan aikana selvisi, että Meksikossa on noin 100 miljoonaa asukasta, ja niistä puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Loppuosasta noin puolet on työelämän palveluksessa (25 miljoonaa), ja niistä n. 6 miljoonaa tekee vain harmaata bisnestä eikä verotuloja oikein kerry. Siten ne jäljelle jäävät joutuvat maksamaan minimaalisestakin palkasta 30% tuloveroa, ja ALV on 15%. Aika hurjat verotuslukemat maahan, jonka infrastruktuuri toimii niin heikosti kuin se toimii. Köyhyys ja epävarmuus tekee maasta turvattoman, jopa paikallisilta viedään kelloja kädestä liikennevaloissa, jos sattuu kuumuuden takia leputtamaan käsivartta coolisti ikkunan ulkopuolella. Siinä saattaa käydä ranteelle ikävästi.
Hotelli sijaitsee vähän paremmassa kaupunginosassa, ja silti ympäristö näyttää paikoitellen Bagdadilta. Kadut ovat auki, jalkakäytävillä saattaa olla metrin parin kuoppia, katuvaloja ei paikoitellen ole ja tunnelma muutenkin vähän hämärä ja epäilyttävä. Ja kaikkia pitääkin epäillä, keneenkään ei voi luottaa, takseja ei saa ottaa kadulta, ja iltaisin on parempi pysytellä hotellissa (tai työpaikalla) kuin koettaa onneaan tutustumalla johonkin iltaelämään. Mukana on urheilukamoja, kirjoja ja tämä tietokone, joten ei pitäisi ajan tulla pitkäksi.
