Lämmitys toimii ja kotona vesi on taas suihkukelpoista. Oletin lämpimän veden korjaamiseen menevän 3 päivää, mutta saivat sen toimimaan jo alle 48 tunnissa. Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen palveluun kun olin odottanut pahinta. Tämä asenne kannattaa jos mielii olla ottamatta pulttia joka asiasta. Nettiyhteys on nyt kuukauden odottamisen jälkeen edelleen vaiheessa 2 tässä kuusivaiheisessa prosessissa. Ongelmana on se, että nettiyhteys on hankittu operaattorilta, joka samalla ottaa koko puhelinlinjan hoitaakseen. Paikallinen TeleSonera eli Telefónica on ehkä sivistyneen Euroopan korruptoitunein yritys. Se on saanut useaan kertaan miljoonia euroja sakkoja EU:lta monopoliaseman väärinkäytöstä, mutta minkäs teet kun firman on järkyttävän iso ja varakas, ettei tuollaiset pikkusummat tunnu missään.
Uusi operaattori on luvannut asiakkaille, että ADSL-linja tulee 3-4 viikossa. Mutta nyt sanovat, etteivät voi tehdä mitään ennen kuin Telefónica luovuttaa puhelinlinjan heille. Telefónicalla on tietysti intresseissä keksiä vaikka mitä teknisiä verukkeita, jotta siirto myöhästyisi (saavat periä kallista kuukausimaksua ja puhelumaksuja pitempään). Talo ja koko rakennus on aivan uusi ja Telefónican rakennus on kirjaimellisesti 10 askeleen päässä, mutta sanovat ettei numeroa voi siirtää kun se ei ole “suora”. Siirtoa pitää siis hakea uudestaan, itse asiassa niin monta kertaa kuin Telefónica syystä tai toisesta sen hylkää. Ja nyt emme tiedä onko tämä uusi operaattori edes uusinut hakemusta tämän kahden viikon aikana, kun olemme odotelleet että jotain tapahtuisi. Pitää siis tästä eteenpäin soittaa vähintään kerran viikossa ja kysyä, että mitenkäs asia etenee - muutoin ollaan tässä tilanteessa vielä ensi kesänäkin. Odota siis pahinta niin ei tarvitse ottaa herneitä nenään ihan joka välissä. Mañana.
Tänään oli ensimmäinen taulujenasennuspäivä. Neljä tuntia meni seuraavasti:
Työkalut: vasara, proppuja, porakone, ruuveja, mittatikku, pyyhekumi ja lyijykynä. Taulu seinälle ja kynällä merkit kun oikea kohta on löytynyt. Sitten mitataan ruuvien paikat ja tehdään seinään raksi porakonetta varten. Ja tästä se hauskuus alkaa. Seinät ovat taattua pomminkestävää laatua: paksuus aika tasan 1 cm, materiaali haurasta kipsilevyä. Voisi pikkurilliä pyörittämällä saada seinään reiän jos oikein yrittäisi. Joulun alla seinälle laitettu vaatenaulakkokin tuli kertaalleen alas, kun siihen oli pistetty liian monta takkia roikkumaan (seinä murtui propun kohdalta).
Ensimmäisen ison ja painavan taulun pysytys tyssähti siihen, että toisella puolella vastaan tuli jokin metallilevy. Seinää naputtelemalla tätä ei huomaa, mutta siellä on jokin vähintään 4 x 4 cm kokoinen kiiltävä laatta, johon pora ei kykene. Keskellä seinää siis. Piti sitten virittää siihen reilun sentin mittainen reikä ja siihen katkaistu proppu. Taulu on nyt seinällä mutta en tiedä kuinka kauan.
Toisen suuren taulun kanssahomma alkoi toiveikkaasti. Molemmista halutuista kohdista pora meni läpi ja hakkasin sitten proput paikoilleen. Toinen niistä tosin meni omituisen syvälle, ja kun ruuvasin siihen ruuvia niin koko hoito kirjaimellisesti upposi seinään, sen läpi ja tippui jonnekin pimeään. Seinämateriaalissa (siinä sentin paksuisessa kipsilevyssä) oli ilmakupla tai muu valmistusvirhe. Mittasin ihan varta vasten, ja levyn paksuudeksi sain siitä kohtaa aika tasan 1,5 milliä. Tavallisen kenkälaatikon pahvin paksuuskin on enemmän. Ripusta siinä sitten tauluja seinään, joka on vahvuudeltaan maitotölkin luokkaa. Piti tehdä parin sentin päähän toinen reikä ja siirtää taulun kiinnityslevyjä, ja lopulta toinenkin taulu päätyi paikoilleen. Se ehkä pysyy paikallaan ainakin vuoden verran.
Vuoden viimeinen työpäivä oli erittäin kiireinen ja raskas. Emme ehtineet edes syömään (paikallisittain erittäin poikkeuksellista), palavereita oli 6 tuntia putkeen, ja niistä viimeinen veti kyllä mehut meikäläisestä aika totaalisesti. Ensimmäiset puolitoista tuntia tuli erittäin nopealla espanjalla matemaattisia kaavoja ja yhtälöitä, joista en ymmärtänyt puoliakaan. En ihan pyörittele päässäni Fourierin kaavojen supistelua tai muiden yhtälöiden neliöiden ja niiden neliöiden neliöiden analyysiä suomeksikaan, saati sitten pirun nopealla venezuelalaisella aksentilla höystettynä.N-ulotteisten yhtälöiden summafunktioissa otin esiin mandariinin, ja nautin siitä samalla kun koetin pitää silmiä auki.
Nyt odotellaan Helsingissä tutuiksi tulleita Beaa ja Diegoa viettämään uudenvuoden iltaa. Jääkaapissa on varattuna kaikille perinteiset 12 viinirypälettä, jotka tulee nauttia Madridin keskustassa sijaitsevan kellotornin kumahdusten tahdissa (jostain kumman syystä viinirypäleiden hinnat ovat jopa nelinkertaistuneet viime päivinä). Kellonlyönnit välitetään TV:n välityksellä koko Espanjaan, ja joka vuosi muistutetaan moneen kertaan etukäteen, että varsinaiset 12 lyöntiä tulevat vasta ns. neljänneslyöntien jälkeen (4 kpl). Tämä on kriittinen tieto, sillä muutoinhan joku saattaa aloittaa rypäleiden popsimisen ennen aikojaan. Muutama vuosi sitten eräs suorassa lähetyksessä oleva toimittajaparka hermostuksissaan ryhtyi laskemaan lyöntejä liian aikaisin (tai liian myöhään, tämä tieto on vielä tarkistamatta)ja lähes koko maa söi viinirypäleet väärässä tahdissa. Se oli sen toimittajan viimeinen työpäivä. Ei auttanut vaikka oli ollut hommissa vuositolkulla ja naama oli tullut tutuksi koko kansalle - tärkeissä asioissa ei voi mokata.