Luulisi, että kun muuttaa 16. kertaa 10 vuoden aikana, ja niistä viidettä kertaa maasta toiseen, siirtymiseen ja muutokseen jotenkin tottuisi. Mutta aina se aika raskasta on, ja tällä kertaa olen kyllä aika totaalisen poikki muuttoa ja lentoa edeltävänä iltana.
Tavarat ovat kasassa puurohiutaleita myöten tietenkään salmiakkia unohtamatta. Yllättäen sitä pakattavaa olikin luultua enemmän - en ole pystynyt luopumaan melkoisesta muuttotiheydestä huolimatta tavaroistani ja pikkusälästä, vaikka loppujen lopuksi hyvin vähällä toimeen tulisi. Olen asunut viimeiset 4 kk ilman vakituista osoitetta, alkukesästä reissaten ja nyt loppuajan isäni olohuoneen sohvalla. Vaatteet ovat olleet muovilaatikoissa sohvan alla, pikkusälät kirjahyllyn lokeroissa ja loppuja en ole paljoa kaivannutkaan. Yllättäen vähällä ihminen tulee toimeen ja voi olla varsin tyytyväinenkin. Itse asiassa luulen että omaisuus ja tavarat vain lisäävät huolia ja stressiä. Parempi olisi omistaa mahdollisimman vähän ja elää huoletonta elämää.
Työkavereiden kanssa käytiin läksiäisoluella ja aika haikealta tuntuu jättää noin hyvä työilmapiiri. Onneksi tilanne on toistaiseksi tilapäinen, eli vuoden päästä on mahdollisuus palata samaan hommaan jos elämä Barcelonassa ei osoittaudu riittävän mielekkääksi.
Vaikka muuttaminen onkin joka kerta yhtä hankalaa, olen kuitenkin tainnut tottua jatkuvaan muutokseen.
