Pitkä viikonloppu

Julkaistu 22.01.2006

Työn raskaan raatajat… täällä ei ammattiyhdistysliikkeet riehu eikä työntekijöillä ole juurikaan oikeusturvaa. Ylitöitä tehdään säännönmukaisesti eikä niistä juurikaan pidetä kirjaa, maksamisesta nyt puhumattakaan. Moraalini velvoitti minut ottamaan oikeuden omiin käsiini ja ajattelin että firma korvaa ylityöt vapaa-aikana. Ranskalainen audio-ohjelmoija ja minä emme sitten menneet perjantaina lainkaan töihin ja oli siihen toinenkin hyvä syy: lämmin ajokeli ja ensimmäisellä yrityksellä käyntiin lähtenyt skootteri!

Eikun karstat pihalle ja liikenteeseen. Tankkauksen ja rengaspaineiden testausten jälkeen pääsin matkaan. Moottoriteiden ja pääliikenneväylien jälkeen pääsin sinne minne halusinkin suunnistamalla auringon mukaan. Vain kerran ajoin jonnekin minne ei olisi pitänyt ja jouduin muutamia metrejä menemään jalankulkijoiden reittejä pitkin. Tämän jälkeen ensimmäiseksi haistelemaan meri-ilmaa.


Äänet päälle ja klikkaa - tuutin täydeltä talvista eksotiikkaa

Tässä vaiheessa skootterin lämpöindeksi näytti seuraavaa:

Kuulin että näinä päivinä Suomea on koetellut melkoiset pakkas- ja lumikelit. Helsingin liikenne on ollut kaaoksessa ja Kainuusta on loppumassa sähköt, kun Venäjä ei pysty toimittamaan riittävästi sähköä Suomeen koska sitä ei riitä ominkaan tarpeisiin. Tuntuu muuten aika vaaralliselta, jos Euroopan energiat ovat merkittävästi Venäjän varassa: miten meinasi käydä Ukrainalla, vaikka naapurimaa Valko-Venäjä nauttii yhä edelleen alihinnoitetusta maakaasusta. Olisikohan maiden hallitusten ja päämiesten valinnalla osuutta asiaan?

Entä jos kohta valittavan Suomen presidentin lausunnot eivät ole Putinin mieleen niin saattaa olla tarpeen miettiä mistä sitä sähköä sitten saadaan kun itänaapuri pistää piuhat poikki ja putket säppeen.

Nyt eksyin aiheesta, tarkoitus ei ollut blogata maailmanpolitiikkaa vaan vääntää veistä Suomen talvesta ja pakkasista nauttivien haavoissa. Perjantaina söimme siis päivällisen terassilla, jonka jälkeen kiertelimme vähän kaupunkia jotta eri kaupunginosat tulisivat pikku hiljaa tutuiksi. tämä jäi vähän aiottua lyhyemmäksi visiitiksi, sillä kahden tunnin ruokailun jälkeen auringonvaloa riittää enää reiluksi tunniksi. Puoli kuuden aikaan hämärtyy ja myöskin viilenee.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kotiseudun ympäristössä pyörimisen jälkeen oli hieman viileä olo. Seuraavana päivänä olin viisaampi ja pistin jopa villapaidan pyöräilytakin alle ja normaalia pidemmät alushousut päälle. Halusimme nimittäin käydä reilun 50 km päässä olevassa merenrantakaupungissa, joka on tunnettu erityisesti gay-ihmisten kesänviettopaikkana. Näin turismikauden ulkopuolella sinne mahtuu paljon paremmin tallustelemaan kuin sesonkiaikana.

Motoristit tietävät että mutkaisia vuoristoteitä pitkin on hauska luikerrella, ja viimeiset 10 kilometriä olikin aikamoista serpentiiniä. Näkymät olivat uskomattomia, varsinkin ottaen huomioon vuodenajan. Vasemmalle avautui vaaleansininen Välimeri ja oikealla puolella näkyvyyttä rajoitti rehevä vuoristomaisema. (En ikävä kyllä pystynyt räpsimään kuvia ajon aikana.)

Näistä maisemista lähettelin rienaavia tekstiviestejä ja olin varsin tyytyväinen asuinpaikkaani.


Sitgesin rantabulevardia


Kylän kirkko auringonlaskun aikaan


Kotikylä tuntuu olevan aika maanläheinen asuinpaikka. Viime viikonloppuna oli jokin eläinkavalkadi / kyläjuhla, joka jälleen kerran lähti työpaikan nurkilta. Räpsäsin pari kuvaa odotellessani vartiointiliikkeen äijiä avaamaan firman ovet. Normaalisti ovet ovat aina auki kun saavun paikalle, mutta nyt oli kyseessä sunnuntai-aamu, ja meikäläisen piti vielä testata viimeiset konfiguroinnit ja korjata pari bugia myöhemmin illalla San Franciscossa demottavasta järjestelmästämme.


Klikkaa - saat suuremman kuvan.


Siistiä - osa oli ihan pukeutunutkin tätä juhlaa varten.

Puolen päivän jälkeen ihmiset asettuivat hevosvankkureihin ja ratsaille, ja matkasivat taas pitkin poikin kylää karkkeja heitellen.


Sitten blogimainos: täältä Välimeren rannikolta löytyy toinenkin omituisista asioista ja tapahtumista kirjoittava suomalainen, jonka tarinoita kannattaa käydä lukemassa. Erityisesti kolahti kuvaus Espanjan tv-tarjonnasta.