Täällä sitä ollaan rekisteröimässä skootteria taas kerran Espanjan rekisteriin. Läppäri on mukana joten tässä on hyvin aikaa naputella kuulumisia kun odottelen omaa numeroani. Varalta jonotan kahdessa kerroksessa kahta eri asiaa yhtä aikaa - jos vaikka sattuisin onnistumaan samaan aikaan muuttamaan ajokortin osoitetiedot oikeiksi (kyllä, täällä pitää joka kerta uusia ajokorttitiedot kun muuttaa virallisesti asunnosta toiseen).
Ajokortti on sellainen pahviläpyskä johon on niitattu kiinni valokuva. Joku leimakin siellä on jossain, mutta luulen että kortin väärentämiseksi riittää ala-astelaisille tarkoitettu askartelukurssi. Ikävä puoli kortissa on että ajan kuluessa se kirjaimellisesti tahtoo murentua. En uskalla kuvitella minkälainen kortti voi olla 10 vuoden kuluttua kun se jo nyt alkaa näyttää epäilyttävän patinoituneelta.
Vähän tästä rekisteröintiproseduurista: ensin jonotat infotiskiltä oikeat kaavakkeet ja maksulaput. Sitten jonotat maksaaksesi ensimmäisen maksun eli ajoneuvon rekisteröintimaksun. Tämän jälkeen tarvitset jonotusnumeron, jotta pääset virkailijan juttusille. Tosin tätä jonotusnumeroa ei saa ihan tuosta noin vaan, vaan niitä jaetaan omalta luukulta, johon joudut jonottamaan. Tämän jälkeen odotat vuoroasi kolmisen varttia. Saat toisen lapun, joka pitää näyttää toisella luukulla, johon tietysti jouduttu jonottamaan. Luukulta annetaan lopulta lappu, jonka avulla voit maksaa toisen maksun, mutta sitä ei voi maksaa samassa paikassa vaan pankkiin, johon joudut (arvaat jo…) jonottamaan.
Luulin että tämä homma on tuttua Venäjällä ja Suomessa, mutta on se näköjään levinnyt tännekin, ja matkan aikana kypsynyt varsinaiseksi taiteeksi. Olen ollut täällä nyt tunnin ja katsoessani jonotusnumeroiden edistymistä luulen että toinenkin vielä vierähtää ennen kuin pääsen vaiheeseen kolme. Tämän jälkeen pitää vielä suorittaa ainakin kaksi eri vaihetta ja sitten palata tännetakaisin jonottamaan. Kyllä tähän vähintään puolikas työpäivä menee.
Varsinainen seikkailu oli tämänaamuinen reitti kotiovelta parkkihalliin. Tällä kertaa hissi ei toiminut oikein joten joka kerta kun jotain nappia painoin, kori joko ei lähtenyt mihinkään suuntaan tai sitten täysin sattumanvaraisesti johonkin kerrokseen mutta ei sinne jonne olisi pitänyt päästä. Tämä oli oikeastaan onni eräälle naapurille, sillä joutuessani neljännen arvonnan jälkeen kerrokseen -2 (melkein sinne minne pitikin), oven takana odotteli motoristipoika helpottuneena kun vihdoinkin pääsi pois lukkojen takaa loukusta. Hissin ja parkkihallin välissä kun on ovi, jonka lukko oli rikki, eikä hissin lukollinen tilauspainikekaan toiminut. Kaiken lisäksi tämä osa rakennusta on kaikkien GSM-verkkojen katvealueella joten apuakaan ei voinut soittaa. Ties kuinka kauan poikaparka oli siellä odotellut että joku sattumalta tulisi hissillä alempaan parkkihallikerrokseen, jotta hän pääsisi sieltä pois.
On se aika vekkuli homma tuo hissi. Paljon jännittävämpi kuin tasaisen varmasti toimivat Koneen tai Osiksen vempeleet, joissa on kaiken maailman älykkyyttä ja ne osaavat jopa muistaa mihin kerroksiin pitäisi mennä, missä järjestyksessä ja näyttää hissiä odottaville, missä kerroksessa hissi milloinkin kulkee. Ei meillä täällä mitään tuollaista ole, mutta onpahan saatu integroitua jonkinlainen satunnaislukugeneraattori, joka arpoo kullekin kulkijalle mielenkiintoiset kerrosluvut.
