Uudenvuodenlupaukset voi tehdä uudenvuoden sijaan ihan hyvin maaliskuun puolessavälissä. Ja sitten toteuttaa ne. Olen ryhtynyt heräämään pari tuntia aiempaa aikaisemmin, ja tällä tavoin saavutan kaksi tärkeää elämäntasoa kohottavaa asiaa.
- Olen aloittanut vihdoinkin uimisen. Kolme kuukautta siihen meni, mutta nyt olen käynyt ahkerasti joka toinen päivä 4 minuutin pyöräilymatkan päässä olevassa uimahallissa (käykö kateeksi, isoveli?). Kylästä löytyy useita halleja, mutta tämä on ainoa jossa on 25 metrin allas. Jos sitä yhdessä sessiossa sahaa ees taas satakin kertaa niin ymmärtää, miksi tätä lyhyemmät altaat eivät oikein käy. Kesällä pääsen sitten maauimalaan.
Kun olin lähdössä halliin toista kertaa, laskeskelin kotona huolellisesti että kannattaisiko hankkia kuukausilippu vai selviäisikö sarjalipulla. Loppujen lopuksi ihan turha homma, sillä kun sitten ostaa ihan sarjalipun, kiltti (tatuoitu) kassasetä ei sitten millään halunnut leimata siitä ensimmäistä käyntikertaa, ei vaikka huomautin siitä. Murahti partansa seasta ettäanna olla, saat tämän kerran ilmatteeks. Talo tarjoaa. Mukavaa espanjalaista suurpiirteisyyttä.
- Toinen hyöty tästä uudesta aikataulutuksesta on se, että menen töihin aiemmin ja hups, myös lähden sieltä tuntia tai kahta aikaisemmin. Pikkuhiljaa tässä pystyy tekemään iltaisin muutakin kuin vain syömään ja torkahtamaan sohvalle. Bassokin on saanut kyytiä mm. Naikkareiden tahtiin.
Tällä menolla meikäläinenhän on rantakunnossa reippaasti ennen kesää.
Pari päivää sitten TV-uutisten meteorologisetä puhui jotenkin hassusti. Ensinnäkin jotkut äänteen salamyhkäisesti ontuivat, ikäänkuin sössötystä olisi eksynyt mukaan, ja samlla herran puhenopeus oli tippunut noin puoleen normaalista. Suomaisessa ympäristössä harjaantunut korva huomasi kyllä mistä on kyse: äijähän on ihan kännissä! Ja skarppaa ihan älyttömänä jotta tätä ei huomattaisi.
Siinä sitten kysymään että kuinka tällainen on mahdollista. Paikallisen silmäkulmat eivät värähtäneetkään - sama herra on ollut aiemmin paljon pahemmassakin kunnossa, eihän tämä ole mitään. Kysyin sitten, että eikös tästä pitäisi tulla potkut (Suomessa takuulla tulisi). Ja taas paikallinen opastaa meikäläiseen jyrkkään ehdottomuuteen tottunutta, että miksi pitäisi? Eihän äijä tee mitään vääriin, saa hoidettua säätiedotuksen luvun ilman virheitä alusta loppuun, ja on tehnyt sitä jo pari vuosikymmentä. Jos ei mokaa niin miksi pitäisi heittää pois.
Voihan sitä noinkin ajatella. Mitä siitä vaikka olisi vähän maistissa. Pääasia että homma tulee hoidetuksi.
Olen tainnut mainita (jos en täällä niin joissain keskusteluissa) että täällä päin maailmaa ulkonäkö on paljon tärkeämpi asia kuin siellä pohjoisessa. Siinä on kieltämättä hyvätkin puolensa, sitä ei ole kiistäminen. Mutta se mitä eräs toimittaja päästi suustaan pari päivää sitten pisti kyllä otsan tiukasti ruttuun.
Neiti haastatteli jotain julkkisrouvaa, joka oli pari vuotta sitten eronnut ja jäänyt yksinhuoltajaksi. Avioliitosta oli kaksi lasta, joista vanhempi, n. 15-vuotias on nyt vanhetessaan ryhtynyt kovasti muistuttamaan isäänsä. Toimittajasitten fiksuna kysäisemään, että eikös pojasta tule paljon ikäviä muistoja mieleen, kun hän niin kovasti näyttää ex-aviomieheltä.
Mitä tuollaiseen oikein voi vastata?
