Vielä ei Katalonian alueella pulahdeta mereen, mutta useiden paikallisten viikonloppuaktiviteetit ovat jo siirtyneet rannoille. Nuoriso pelaa rantalentistä, perheet tekevät kävelyreissuja ja lapset telmivät hiekassa. Vähiten vilukissat ottavat jo aurinkoa bikineissä (miksiköhän ensimmäiset auringonpalvojat ovat kaikki naisia?).
Barcelonan lähistöltä löytyy kilometrien mittaisia hiekkarantoja, jotka eivät vielä ole täyttyneet turisteista. Käytiin eilen yhdellä sellaisella tuttavapariskunnan kanssa kävelyllä ja kyllä vesi olisi jo uimakelpoista (ainakin suomalaisille), mutta viileä tuuli puhalsi sen verran raikkaasti että ei syntynyt varsinaista himoa heittää talviturkkia pois päältä.
Lämpötilan mittaus meneillään
Napakka tuuli oli kuitenkin houkutellut paikalle melkoisen määrän leijojen lennättäjiä, joista osa oli hankkinut itselleen niin isot leijat, että niiden vetovoiman avulla surffailivat laudan kanssa tyrskyjen päällä. Tuplakaimani olisi viihtynyt näiden leijaleikkien parissa varmaan pidempäänkin.
Isot pojat leikkivät isoilla leijoilla
Paikallisessa viikoittain ilmestyvässä kuukausiliitteessä on ollut hiljattain paljon artikkeleita Afrikasta. Syynä varmaankin yleinen maantieteellinen läheisyys ja sekä se melkoinen määrä venepakolaisia, joita on viime viikkojen aikana rantautunut Kanarian saarille täyttäen kaikki väliaikaismajoituspaikat ja muut humanitaariset resurssit. Ne resurssit alkavat loppua kun vuorokauden aikana saattaa satamiin ja rannikoille tulla satakin tummaa urheaa matkustajaa pienillä paateilla jopa 1.500 km takaa pelkän veden ja suolakeksievästyksen turvin. Jos vesi sattuu loppumaan parin viikon matkan aikana niin sehän on aika ikävä asia, eikä muutoinkaan lääkärin apu ole lähellä jos jotain paikkaa kolottaa tai ruoansulatusjärjestelmä reistailee.
Jos viranomaiset ehtivät, pystyvät ja kykenevät ottamaan yön pimeinä tunteinapakolaisia vastaan ja pelastamaan heitä kiikkeristä veneistä, ensimmäiseksi heille annetaan uudet vaatteet ja vanhat tuhotaan todennäköisesti hygieniasyistä. Sitten he joutuvat odottamaan 40 päivää, jonka aikana lastin alkuperämaa koetetaan selvittää. Jos se saadaan tänä karanteeniaikana tietoon, porukka palautetaan lähtömaahan jos maan poliittinen tilanne sen sallii. Muussa tapauksessa he saavat jäädä.
Nämä venematkat eivät ole lainkaan vaarattomia ja tuntematon määrä paatteja kaatuu tai uppoaa matkalla vieden muutaman kymmentä Euroopasta töitä hakemaan tulevaa nuorta miestä mukanaan - joukossa saattaa olla muutamia naisia ja usein muutama alaikäinen lapsikin.
)
Olen keskustellut Afrikan surkeasta tilanteesta useiden ihmisten kanssa, ja alunperin vähän hätkähdyttävä mielipide hyvän ystävän suusta pani miettimään, että onkohan todellakin niin että koko maanosan surkeus johtuisikin niistä ihmisistä jotka siellä asuvat eikä vain ulkoisista syistä, kuten kolonialismista, valkoisten sorrosta ja riistosta, tai viime aikoina kuivuudesta tai muista ilmastollisista syistä.
Perusteluna tälle väitteelle on se, että vaikka Afrikassa on ollut ihmisiä todennäköisesti pidempään kuin missään muussa maanosassa ja ihmiskulttuurilla on siellä siten pisin historia, miksi sieltä ei ole tullut mitään sellaista pysyvää, mitä muissa maanosissa on saatu aikaiseksi? Tuhat vuotta sitten Etelä-Amerikassa oli loistavat ja pitkälle kehittyneet kulttuurit yhteiskuntarakenteineen ja tiedemiehineen, samoin Euroopassa oli varsin pitkälle järjestäytyneitä valtioita ja kulttuureita jo monta tuhatta vuotta sitten. Kaukoidän ja Kiinan pitkää ja menestyksekästä historiaakaan ei kannata unohtaa.
Mutta miksi Afrikassa ei ole kehittynyt filosofeja, tieteilijöitä, ideologioita, antiikkisia rakennuksia tai kaupunkeja - pyramidien lisäksi? Vuosituhansia sitten siellä ei ollut niin pahaa kuivuutta kuin nyt, eikä maanosaa oltu vielä riistetty. Eli olisikohan vika siinä, ettei siellä ole ollut tarvetta tai kiinnostusta kehittää ylipäätään mitään. Kylä- ja valtiojohtajia on kiinnostanut ainoastaan oman ja oman perheen edun ajaminen, joten yhteiskuntia ei infrastruktuureineen juuri ole viitsitty rakentaa.
Toinen ystäväni oli sitten vieraillut Keniassa pari kuukautta sitten ja tutustunut paikallisiin pieniin kyliin. Hänen näkemyksensä paikan päältä oli että naiset tekevät KAIKKI työt ja miehet vain oleskelevat eivätkä osaa tehdä yhtään mitään. Täysin kädettömiä ovat, kuulemma, ei yhtä majaa saada pystyyn saatikka rakentaa jotain muuta joka pysyisi pystyssä. (Toinen kaverini oli pari vuotta sitten Ghanassa ja sanoi samaa: taloihin ei osata rakentaa edes ovia - suoran karmin tekeminen on täysin mahdoton tehtävä).
Kun tämä nainen oli sitten kysynyt miehiltä, että kun naiset tekevät ruoan, hoitavat lapset, noutavat vedet ja niin edelleen, mitä te miehet sitten teette. Pitkään olivat miettineet ja lopulta keksineet, että joo, “me omistetaan karja”. Se on siis miesten ainoa työ ja tehtävä.
Ikävä homma kun miehet omistavat kaiken ja heillä on kaikki päätäntävalta, mutta eivät sitten tee mitään. Ja naiset tekevät kaiken mutta eivät voi vaikuttaa mihinkään.
Viimeinen viikkoliitteen artikkeli Afrikan tilanteesta liittyi veteen. Mm. Etiopiassa sitä on arvioiden mukaan riittävästi kaikille, mutta ongelmana on kun ei ole varaa rakentaa vesiposteja joka kylään. Siksi vettä joudutaan hakemaan hyvinkin kaukaa, ja usein naiset joutuvat käyttämään päivästään jopa 5 tuntia pelkästään veden noutamiseen Tästä syystä aikaa ei jää mihinkään muuhun, kuten lasten hoitamiseen tai tuottavan työn tekemiseen. Ja miehet ovat “töistä” tullessaan vihaisia, kun vaimo ei ole kotona ja ateria valmiina odottamassa. Lapsetkaan eivät voi käydä koulua, koska joutuvat yleisen ajanpuutteen vuoksi myös osallistumaan kotitöihin.
Kun yhteenkin kylään oli sitten rakennettu kaivo, naisilta säästyi niin paljon aikaa muihin askareisiin, että lapset pääsivät takaisin kouluun ja naiset pystyivät ansaitsemaan perheilleen lisää rahaa esim. kanojen kasvatuksella.
Erinomainen ratkaisu hyvinvoinnin kohottamiseksi olisi siis puhdas vesi lähelle asumuksia. Mutta koska kodinhoito vedennoutoineen on naisten hommaa, miehiä ei taida moisen infrastruktuurin parantaminen kiinnostaa. Kurjuuden syynä ei tällä logiikalla olisi muu kuin miesten välinpitämättömyys tai saamattomuus. Tai pahimmassa tapauksessa molemmat.
Ei siis ihme, että kehitysmaiden tilannetta parantavat henkilökohtaiset mikroluotot annetaan suurimmaksi osaksi naisille, jotka sitten joutuvat salaamaan miehiltään lainarahat ja piilottamaan ne, sillä muutoin miehet “perheen päinä” ottaisivat rahat omaan käyttöön, joka tunnetusti sijoitetaan johonkin muuhun kuin yleishyödylliseen tuotantoon tai infrastruktuurien kehittämiseksi.
Ehdotan että kaikki kehitystyö pitäisi kohdistaa vain ja ainoastaan naisten ja lasten olojen parantamiseen. Miehille ei mitään, ja vielä heidän päätösvaltansakin pitäisi poistaa - eiköhän Afrikka tällä nousisi parissa kymmenessä vuodessa jaloilleen, kun kaikki varat ja energia ei menisi sotimiseen, ja rahat käytettäisiin käytännöllisesti hyödyllisiin ja arkipäiväisiin asioihin.
