Tässä on väkisinkin tullut pohdittua terveyteen liittyviä asioita, kun näillä näkymin kolme lähipiirin ihmistä joutuu puukotettavaksi tulevan 2 viikon aikana. Siskon mieheltä on mennyt polvi, avovaimon serkun mieheltä selkä ja appiukolta löytyi muutama viikko sitten aivokasvain (hyvänlaatuinen tumor). Viimeinen oli tänään sellaisessa skoopituksessa että ei voi kuin ihmetellä: nivusista työnnettiin kehon sisään kameralla varustettu katetri joka ujutettiin verisuonia pitkin pään sisään, ja siinä se kuulemma tuijotteli monitorista omia aivojaan samalla kun jutusteli tohtorisrouvan kanssa. Kyllä tuntuu nämä Internet-jutut aika köpösiltä keksinnöiltä tuohon verrattuna.
Terveys on sellainen asia josta aina muistetaan olla hiljaa niin kauan kunnes sitä ei enää ole. Harvan olen kuullut valittavan ääneen että kuinka hyvin menee kun mihinkään ei satu ja kaikki raajat toimivat. Saatikka että kuinka mukavaa kun ei satu yhtään mihinkään, jatkuvaa kipua ei ole sitten missään. Saisimme olla törkeän paljon kiitollisempia siitä että paikat toimivat ja keho tottelee kun sitä mielessämme komennamme. Ja että vielä on aistitkin, joilla voi haistella ja maistella, sekä nähdä ja kuulla kaikenlaista. Ei olisi musiikkia eikä voisi itseään viihdyttää ihmettelemällä esineiden värejä tai pintoja, jos ei olisi näitä sensoreita toimintakuntoisina päässä.
Ja kaiken kruunaavat aivot. Siellä nämä kehon ulko-ja sisäpuolelta tulevat signaalit kasataan tuntemuksiksi ja ajatuksiksi. Kuinka tylsää olisikaan jos ei olisi tuota harmaata massaa generoimassa ideoita ja hassuja mielleyhtymiä, keräämässä kokemuksia ja muistoja ja kokoamassa moninaisia tunnetiloja kaikista näistä virikkeistä.
Usein tulee mieleeni lause, jonka joku potilas oli äidilleni sanonut maatessaan sairaalassa seniorivuosinaan. Että jos olisi arvannut elävänsä niin vanhaksi niin olisi nuorempana pitänyt parempaa huolta hampaistaan. Jos olisi tiennyt viettävänsä niin monen monta vuotta saman kehon kanssa niin olisi hoitanut ja huoltanut sitä paremmin, ja puunannut ja “tuunannut” sitä sillä tavalla että se olisi paremmin selvinnyt elämän aallokoista aina loppumetreille saakka. Sitä kun ei voi vaihtaa uudempaan ja vähemmän ajettuun vaikka kuinka olisi rahaa ja vaikutusvaltaa.
Tätä ajatusta monesti muistelen ja mietin samaa myös näistä aivoista. Niitä kannattaa lihasten ja muun kropan ohella treenata ja pitää peruskuntoa yllä etteivät ne kovin helposti pääse rapistumaan sitten kun matkamittari näyttää pitkälle yli seitsemääkymmentä. Siispä telkkarin tuijottelun sijaan joko tätä blogin naputtelua tai vaikkapa sudokun pelaamista, jos ei bassonkaulaan ehdi tarttua. Ja huomenaamuna taas uimaan.
Ja sitten vielä pieni mainos: vaikka itseäni paremmin teknologian viimeisten huutojen perässä pysyvä kaverini J. Vierumäki on jo monta kuukautta käyttänyt Skypeä soittaessaan lanka- tai kännynumeroihin, vasta pari päivää sitten sain saman homman pystytettyä omaan tiliini. Meni reilu vartti ja tämän jälkeen pystyy soittamaan sinne Suomeen 2 centin minuuttihintaan (ja kännyyn se maksaa 19 c/min). Ja ihan kohtuullisesti toimii. Nyt Joukolla säästämään!
