Nyt kun sekä talon isäntä että emäntä ovat kiireellisessä ansiotyössä eikä aika tahdo riittää enää juuri mihinkään, päätettiin sitten palkata kotitalousapua ulkopuolelta. Etsimisen ja kyselemisen jälkeen löytyi eräs paraguaylainen, joka siivoaa ja pyyhkii pölyt kerran viikossa. Palkka on tuplat paikallisesta minimistä eli 8 €/tunti, joten riistosta ei voida puhua (esim. Yhdysvaltojen Oklahomassa minimipalkka on naurettavat 2 dollaria/h. Lähde: Wikipedia).
En kovin pitkään ehtinyt tämän 27-vuotiaan emigrantin kanssa jutustella, mutta muutamia mielenkiintoisia seikkoja kävi ilmi. Hän on tullut maahan vuosi sitten, ja kuten useimmat Etelä-Amerikasta tulevat siirtolaiset ilman työlupaa muutaman kuukauden turistiviisumilla. Passi on voimassa vielä 2 vuotta, ja tässä välissä kai olisi tarkoitus töitä löytää ja ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta. Todellisuus on kovaa, sillä eläminen täällä Euroopassa on huomattavasti kalliimpaa kuin mitä oli odotettu eikä mitään saa ilmaiseksi. Eivätkä edes omat maanmiehet auta, paikallisista nyt puhumattakaan.
Töidenkin löytäminen saattaa olla sattuman varassa: ensimmäinen työnantaja oli juuri pari lasta pyöräyttänyt pariskunta, jonka emäntä kuulemma oli tosi v-mäinen ja kohteli apulaistaan todella huonosti, ja neljä kuukautta tätä siedettyään hänen oli pakko lähteä. Uskon että ihan hepposella päätöksellä ei näissä olosuhteissa työpaikasta luovuta, papereita kun ei ole ja rahaa on pakko saada voidakseen maksaa osuuden vuokrasta sekä tietty ruoan ja muun elämisen.
Seuraava työnantaja teetti hommia 3 tuntia päivässä joka arkipäivä, kuussa yhteensä 60 h ja maksoi tästä lystistä 120 € - siis huimat 2 € tunnissa. Häpeilemätöntä riistöä, sano. (Ei ole muuten ihme että espanjalaiset kasvikset ja hedelmät ovat muuten niin edullisia - huomattava osa niiden poimijoista kun on laittomasti maahan tulleita afrikkalaisia siirtolaisia, joita pahimmillaan säilytetään samoissa oloissa lähes samoilla oikeuksilla kuin Yhdysvaltojen orjia pari sataa vuotta sitten. Tästä oli noin vuosi sitten Hesarin kuukausiliitteessä aika hurja artikkeli valokuvineen päivineen).
Voi vain kuvitella että minkälaisia tuntoja sitä mahtaa käydä läpi kun saapuu jostain hyvin toisenlaisesta kulttuurista uuteen paikkaan, josta odottaa korkeampaa elintasoa ja yltäkylläisyyttä, ja kohtaa näitä hyväksikäyttäjiä, ei saa apua arkisten asioiden hoitamisessa, työn löytäminen on erittäin hankalaa ja sellaisen saatuaankin se sisältää paljon riskejä, ei ole papereita eikä sosiaaliturvaa, eikä ympäristöstä löydy ystävällismielisiä ihmisiä tai juuri ketään, keneltä kysyä apua tai neuvoja. Ainoa tieto kohdemaasta saattaa olla huhut suurista palkoista (ilman mainintaa suurista menoista ja papereiden ja muun byrokratian tärkeydestä) sekä olettamus, että ihmiset ovat yhtä ystävällisiä toisiaan kohtaan kuin kotimaassakin.
Jos paikallisten on hankala löytää töitä, ja jos EU:n kansalaisen on hankala löytää töitä vaikka on paperit, koulutus ja leimat papereissa, niin kuinka hankalaa se on sitten laittomasti maahan tulleelle, oli pohjatiedot, sivistyneisyys ja koulutukset sitten mitä tahansa.
Luulen, että tämä on yleismaailmallinen ilmiö ja pätee aika hyvin kaikkialla. Ulkomaalainen on aina ulkomaalainen, eikä vieraisiin hevillä luoteta. Suomikaan ei ole sosiaaliturvastaan huolimatta siirtolaisten silmissä mikään unelmaympäristö, sillä sen henkinen ilmapiiri on hyvin sulkeutunut, ja etelän avoimuudelle tottuneelle se saattaa olla jopa sietämätön.
Kuulin kerran tapauksesta, jossa eräs senegalilainen oli saanut ilmaisen opiskelupaikan Helsingistä, mutta ei kestänyt meikäläisten tapaa kohdata ihmisiä, suomalaista eristäytyneisyyttä ja sulkeutuneisuutta, yhteisöllisyyden totaalista puutetta, luopui tästä "lottovoitosta" parin kuukauden jälkeen ja palasi kotimaahan ilman loppututkintoa. Ja varmastikaan kyseessä ei ollut ihan helppo luovuttaminen.
Jos edes muutama suomalainen olisi kysynyt, että hei mitä kuuluu, miten menee, voisinko auttaa joidenkin byrokratiamuodollisuuksien kanssa yms., niin ehkä Suomessa olisi voinut asuakin. Mutta kun ei niin ei. Mehän emme tarjoa apua tai puutu toisten asioihin, ellei pyydetä. Ja usein kumminkin pitäisi toimia aktiivisena osapuolena, tarjoutua auttamaan, tai edes kysellä ja kuunnella. Ei se sen kummoisempia toimenpiteitä vaadi, jotta ympäristö tuntuisi vähemmän vihamieliseltä.
