)
Pääsinpäs koneen ääreen niin että on jonkin verran aikaakin naputella kuulumisia. Viimeksi kirjoitin juuri ennen leikkausta, jolloin lähin perhe kokoontui sairaalaan seuraamaan tilannetta. Mielestäni vähän turhan rankalla tavalla halusivat ajan viettää. Vaikka henkilökunta ja itse pääkirurgikin sanoivat, että leikkaus kestää pitkään ja että menee pari kolme tuntia pelkästään valmisteluihin, niin perhe halusi odottaa koko operaation ajan odotussalissa. Aamuyhdeksältä vietiin sisään, ja puolen päivän jälkeen (jolloin allekirjoittanut oli neuvotteluissa toisella puolella kaupunkia) suku jo alkoi odottelemaan, että eikö se jo sieltä tule ulos, kun muut samaan aikaan sisään otetut potilaat alkoivat jo pikku hiljaa saapua paketoituina leikkaussaleista.
Olin yrittänyt sanoa että lähtisivät ainakin aamupäiväksi ulos kävelemään ja vaikka jonnekin kahvilaan tai syömään, koska leikkaus tulisi kestämään ainakin kello 14 saakka. Mutta ei kun ei. Kun saavuin takaisin kello 16 aikaan, joukko käveleskeli rauhattomana pitkin ja poikin sairaalan käytäviä, kun odotussali oli käynyt henkisesti liian ahtaaksi. Eivätkä olleet käyneet syömässä tai muutoinkaan poistuneet tiloista hetkeksikään.
Leikkaus meni täysin ohjelman mukaisesti ja kesti yhteensä (valmisteluineen päivineen) 8,5 tuntia. Toipuminen on sitä vastoin tapahtunut käsikirjoitusta nopeammassa tahdissa. Vielä 4 päivää leikkauksen jälkeen vasemman puolen motoriikka oli pikkulapsen tasolla, mutta nyt (12 päivää leikkauksesta) potilas kävelee autonomisesti ilman tukea ja kädenkin osumatarkkuus on sama kuin ennen operaatiota. Kaikki on siis niin hyvin kuin oikeastaan voi olla.
Olisi se appiukko jo päässyt kotiinkin, mutta kuntoutuspuolella on kuulemma sen verran jonoa, että suosittelivat että viivyttelisi sairaalan pedissä siihen saakka, että pääsee muun jonon ohi aloittamaan kuntoutuksen. Sairaalakuntoiset kun pääsevät näissä jonoissa kotiutettujen edelle.
Kun tuli aiemmin luvattua niin pitää niitä hautuumaakuvia tänne laittaa. Eivät tasan taida olla nyt ajankohtaisia, mutta…
)
Välimeren maissa tai ainakin Italiassa ja Espanjassa vainajia ei päästetä maan lepoon vaan ne muurataan seiniin. Kuvassa näkyy tyypillinen seinä, jossa vielä pari paikkaa vapaana (huomaa omistajien nimikirjaimet). Makaaberia tässä kuvassa on se, että tyhjien paikkojen vieressä oleva hautapaikka on myös tyhjä - sen tuleva asukki on hankkinut kopin lisäksi etukäteen myös hautakiven ja kaiverruttanut siihen oman nimensä ja syntymäajan. Vain kuolinpäivä ja ruumis puuttuvat.
)
Suomessa näyttää olevan melkoiset helteet, samoja mittarilukemia kuin täälläkin aina eiliseen saakka. Silloin paikalliset asteet nousivat yli 30, ja samalla lämmin kosteuskin alkoi vähän häiritä. Sen verran kuumuus on pehmentänyt pääkoppaa, että eilen rannalla ollessa unohdin tyystin aurinkorasvata vatsapuolen - selkä, kasvot, kädet ja jalat tulivat kyllä suojattua, mutta nyt rintakehä hohkaa sen verran punaista iltaisin, ettei tarvitse juuri yölamppua käyttää. Juuri kun selkä alkoi toipua Madridissa maauimalassa tapahtuneesta kärähdyksestä (reilu tunti putkeen altaassa ei tehnyt hartioiden iholle kovin hyvää).
Eipä tarvitse rannalle pariin viikkoon vaivautua.
