Ostin jo kolmannen kerran koirankeksejä vaikka en ole ikänäni koiraa omistanut. Se sisäpihalla asuva kaveri, josta olen jo aiemminkin kirjoitellut, on saanut aina silloin tällöin keittiömme ikkunasta muutaman herkkusen ja nyt se ryntää innoissaan ikkunan alle joka kerta kun ikkunaa vähänkin liikauttaa.
Siinä se sitten kieli pitkällä istuu ja kärsivällisenä odottaa että joko sieltä sitä keksiä tulisi:
“Perskule kun tuo outoa kieltä mongertava vaalea kaveri ei heti niitä herkkuja nakkele, ensin pitää odottaa ja kuunnella turinoita sekä kuulumiset hassun kuuloisella kielellä, ja vastakun se tyyppi sanoo että “Keksi! Tänne! Tseh-tseh!” niin pitää otta pari askelta ja siirtyä ihan ikkunan alle. Oli se pirullista kun piti opetella suomea ennen kuin tämä keksileikki lähti luistamaan.”
Koirat ovat muutoinkin olleet viime päivinä uutisissa. TV:ssä on toistettu järkyttävää videopätkää jossa joku koiranomistaja lyö lemmikkiään kumiletkulla, ei mitenkään huido tai hakkaa vaan ihan kaksin käsin mätkii niin lujaa kun lähtee. Uutinen tämä on siksi että lurjus sai siitä 6.000 € sakon - vielä vähaän aikaa sitten kun siitä ei olisi tullut mitään. Nykyään eläinten pahoinpitely on periaatteessa rikos, mutta vain 28 syytettä on vuoden aikana nostettu. Luvun pitäisi olla paljon suurempi jo siitä syystä, että joka vuosi jo pelkästään hylätään 15.000 koiraa. Mitenkäs tässä maassa eläinten arvoa voitaisiin nostaa kun brutaali härkien tappaminen huvin vuoksi on korkealle arvostettua kulttuuria, jossa matadorit ovat palvottuja julkkiksia. Olisivat edes sen verran rohkeita että uskaltaisivat yksin härkää vastaan taistelemaan - nyt jos pikkukin häiriö tulee ja härkä pääsee ansaitusti voitolle, apuun ryntää tappiolle joutuneen toistakymmentä kolleegaa. Kyseessä ei siis ole mikään uljas “yksi yhtä vastaan” -taistelu, vaan etukäteen ohjelmoitu riitti, jossa käsikirjoituksesta poikkeaminen johtaa siihen, että ylivoimalla käydään eläinraukan kimppuun. Antaisivat edes samat mahdollisuudet kuin Rooman aikaan: jos toinen taistelijoista pääsee voitolle niin sitten se pääsee voitolle eikä kamppailuun ulkopuolelta käsin puututa.
Mutta takaisin koira-aiheeseen. TV:stä tuli myös toisenlainen koirapätkä, joka oli todella nautittavaa katseltavaa. Kyseessä oli paimenkoirien kilpailu, jossa koiran piti istäntänsä ohjeiden avulla pistää parikymmenpäinen lammaslauma pienen ympyränmuotoisen aitauksen sisään (jossa pieni käyntiaukko), ja tämän jälkeen ajaa samat otukset pois aitauksesta. Ällistyttävän hyvin tottelevia (ja vikkeliä) koiria, joiden työn iloa ja taitoa oli erittäin mukava katsella. Näyttivät ymmärtävän isäntänsä komentoja vähintään yhtä hyvin kuin ihmisetkin, elleivät jopa paremmin.
