Hirvittävää. Kauheeta. Ja aivan järjetöntä. Vuorokauden alin lämpötila Madridssa on +24 ja silti sulkevat maauimalat kun kerran kesä loppuu eikä ulkoilmassa voi muka enää uida. Yksi upeimpia etelän nautintoja meikäläiselle on ollut uida paahtavassa auringonpaisteessa kirkasvetisessä altaassa ja nyt sekin kielletään. Äh.
Kieltäisivät mielummin tämän ärsyttävän suoramyynnin mitä täällä vielä harjoitetaan. Tiedättehän ne paketti- tai farmariautot, joiden katolle on kiinnitetty muutama megafoni. Sitten joku äijä huutaa mikrofoniin että “nyt olis mehukkaita meloneja euron kilo, erittäin mehukkaita meloneita euron kilo!”. Aluksi ja ensinäkemältä tuo on mukavan eksoottinen ja mielenkiintoinen tapa herättää huomiota, mutta jos tämä on se ääni jota joudut kuuntelemaan tunnin muutoin hiljaisena ja rauhallisena sunnuntai-aamuna niin tekee mieli kaivaa jostain haulikko tai vastaava ja ampua nuo säröistä meteliä levittävät megafonit tuhannen nuuskaksi.
Itse asiassa tällainen melumyynti on kyllä teoriassa kiellettyä, kuten on myös mopojen virittely, mutta käytännössä tätä ei kuitenkaan valvota. Joten ei muutosta tiedossa ainakaan vähään aikaan.
Näin osan dokkarista jossa seurattiin poliisipartion toimia liikennekulttuurin parantamiseksi. Ylinopeustutkia ja alkometrejä käytettiin sekämyöskin turvavyöttä ajamisesta rangaistiin. Huvitti vähän nämä rangaistukset: 145 km/h vauhdista (25 km/h ylinopeutta) rangaistiin 140 € sakolla, kun taas henkilö joka oli “unohtanut” turvavyön sai 150 euron sakon. Eli on vakavampaa aiheuttaa itselleen vaaraa kuin muille.
Kännissä ajamisesta meni kortti saman tien kuivumaan ja muutaman sadan euron sakko. Harva tosin tiesi mitkä nuo rajat olivat tai että kuinka paljon pystyy ylipäätään juomaan. Yksi naikkonen raivosi että on se kumma kun rajoituksissa ei oteta huomioon lainkaan painoa, onhan se eri asia olla 50-kiloinen nainen kuin 100-kiloinen mies. Hän ei tuntunut ymmärtävän mitä tarkoittaa suhteellinen alkoholipitoisuus.
Ja toinen outo seikka on tämä vaihtoehtojen äärimmäisyys: ylinopeuksia sakoitetaan joko jollain 150 € pikasakolla (josta saa 30% alennuksen jos maksaa alle puolessa vuodessa), ja seuraava rangaistusaste onkin sitten jo muutama viikko ehdotonta vankeutta. (Toisekseen, suurin osa näistä autoista joilla paahdetaan 180-200 km/h ovat isoja ja suuria Mersuja, Bemareita tai Volvoja, joten näiden omistajille tuollaiset 150 € ei tunnu missään). Välimuotoja, kuten tuhansien eurojen sakkoja, ei tunnu olevan.
Paitsi nyt ovat ottaneet käyttöön nämä pisteet, joka onkin vähentänyt liikennekuolemien määrää kymmeniä prosentteja sekä selvästi vähentänyt älyttömiä ylinopeuksia.
Viimeisenä omituisuutena sellainen tapaus, että yksi kaveri ajoi humalassa polkupyörää, törmäsi mummoon, ja tästä syystä meni sitten ajokortti muutamaksi kuukaudeksi kaappiin kuivumaan. Ihmettelen että mitä tekemistä näillä kahdella asialla on toistensa kanssa? Ajokorttihan on lisenssi tai lupa ajaa moottoroitua ajoneuvoa, polkupyörällä ajoon ei mitään vastaavaa tarvita. Mielestäni rikkeestä A ei voi antaa rikoksen B rangaistusta. Mutta täällä voi.
Ranskalaisuus. Siinä sitä on kestämistä. Etelä-Ranskan maaseutu oli kyllä todella nättiä vehreää vuoristoista seutua viinitiloineen ja kylät olivat paremmin säilyttäneet alkuperäisen idyllinsä verrattuna kuin espanjalaiset verrokkinsa. Mutta paikallisten arroganttisuus ja kielellinen rasismi on sellaista luokkaa etten olisi uskonut vaikka etukäteen tästä olinkin paljon kuullut.
Esimerkki: Bed & Breakfast-paikan isäntäpariskuntamme puhui melkoisen sujuvasti englantia, isäntä jopa hyvää espanjaa. Eräänä päivänä sitten sanoivat, että tekisivät illalla ruokaa ja että olisimmeko kiinnostuneita osallistumaan. Tottakai olimme juonessa mukana ja saimmekin koko reissun parhaat ateriat (ikinä en ole niin mureaa karitsaa maistanut). Meistä vieraista puolet olimme espanjalaisia, jotka emme puhuneet emmekä juuri ymmärtäneet ranskaa. Silti koko illallisen aikana (4 h) näistä isännistä löytyi vajaa 2 minuuttia viitseliäisyyttä kertoa tai kysellä jotain englanniksi ihan alussa - tämän jälkeen olimme heille kuin ilmaa (huom. maksavat asiakkaat). Kertoivat todennäköisesti muille asiakkaille, että missä paikoissa kannattaa käydä, mistä saa hyvää ruokaa ja mistä kannattaa ostaa mitäkin (elintarvikkeita tai tuliaisia tms.). Mutta ei sanaakaan tai edes katsetta ei suotu meille vääräkielisille, ei edes pientä yritystä.Minusta erittäin moukkamaista ja huonoa käytöstä.
Näissä pienissä kylissä oli sitten todella vaikeaa löytää jotain syötävää, oli sitten kyseessä päivä tai yö. Tai korjaan: löytää jotain paikallista syötävää. Pizzerioita ja kebabbeja löytyi joka paikasta, oman arvioni mukaan noin 70% ravintoloista oli italialaista tai turkkilaista pikaruokaa. Mutta missä oli tämä kuuluista ranskalainen gastronomia? Löytyykö sitä vain isoista kaupungeista? Yritimme ihan tosissaan ja jopa kyselimme niiltä jotka pystyivät englanninkielisen kysymyksemme ja elekielen ymmärtämään.
