Olen käynyt kesän aikana tutustumassa paikallisiin musiikkikouluihin sekä audioalan koulutuslaitoksiin tarkoituksena kartoittaa esityisesti musiikkiteknologian opetuksen tilanne Espanjassa tai tarkemmin sanoen Katalonian alueella.
Eroja Suomen ja Espanjan on jo siitä lähtien, että varsinaisen äänittämisen koulutus on lähes tyystin yksityistetty ja sitä saa vaan kaupallisista firmoista (useassa maassa toimiva SAE, sekä paikalliset MK3 ja Microfusa, joista jälkimmäinen on eräänlainen musiikkikaupan ja audiokoulun sekoitus, koulutuspuoli toiminut jo 20 vuotta). Niiden heikkoutena on se, että ne keskittyvät ainoastaan teknologiaan, audioon ja äänittämiseen, mutta musiikin opetusta (soitto, teoria, nuotinluku, bänditoiminta) ei ole juurikaan sisällytetty kursseihin (tosin syynä enempikin maksavat asiakkaat kuin kouluttajien tahto). Maksavat tuhansia euroja lukukausi, eikä niissä välttämättä pääse äänittämään erilaisia tyylejä ja bändejä, vaan melkeinpä bändit löytyvät kaveripohjalta tai kadulta houkutellaan tuntemattomia bändejä tekemään demoja.
Virallisissa oppilaitoksissa, joista voi saada jonkinlaisen tittelinkin, MuTe-koulutus on alkanut orastamaan ainakin täällä Barcelonassa. Paikallinen “Sibis” eli ESMUC (Escola Superior de Música de Catalunya) omaa ihan erillisen MuTe/Sonología-yksikkönsä, jossa voi tehdä tutkimusta ja tiedettä, opiskella kokeellista musiikkia ja samalla tietty jonkin verran ihan käytännön hommiakin kuten äänentoistoa ja äänittämistä (joskin tilojen suhteen tuntuu olevan vähän sivuseikka). Yksikkö on toiminut vasta kolmisen vuotta mutta aika suureksi se on ehtinyt kasvaa. Kymmenkunta täysipäiväistä opettajaa sekä tuntiopettajia. Erikoisuutena on oma MuTe-loppututkinto ja titteli, joita tosin Espanjan ministeriöt eivät ole hyväksyneet, eivät missään oppilaitoksessa koko maassa (joten kyseessä ei ole tyypillinen Madridin ja Barcelonan välinen veljesviha), joten tämä tutkinto pätee vain Katalonian alueella.
Ovatpa tuolla ESMUCissa saaneet aikaiseksi myös MuTe:n peruskurssit laitoksen kaikille opiskelijoille, joita otetaan sisään jopa 120-150 vuodessa. Näille kaikille on kolme pakollista MuTe-kurssia, pituudeltaan yhteensä 120 tuntia, jotka pitäisi suorittaa kahden ensimmäisen vuoden aikana. Noin puolet on käytännön harjoituksia ja toinen puolikas luentoja ja teoriaa.
Sisällöt noin suurin piirtein:
KURSSI A, 45 h: akustiikka
KURSSI B, 30 h: MIDI ja nuotinnus
KURSSI C, 45 h: digitaaliaudio, editointi, mikrofonit ja mikitys, 2-raitaäänitys
Vielä muuten yksi anekdootti, joka pisti silmät ja huulet pyörälle kun sen kuulin: täysipäiväiset viranhaltijat, opettajat, tekevät viikossa vain 16 tuntia, joista 9 on opetusta ja 7 vastaanotto- ja ohjausaikoja. Siinä on sitten viikon työt tehty 2-3 päivässä, ja loppuajan voin käyttää mihin haluaa. Tästä seuraa tietenkin sellainen ongelma, että kunnon ryhmähenkeä ei pääse syntymään, kun opettajat eivät ole koskaan kaikki samaan aikaan paikalla, ja tekevät yleensä toista työtä jossain toisessa oppilaitoksessa (= lisää rahaa). Tämä näyttäisi olevan ihan kansallinen trendi, että valtion tai kunnan virkamiehet tekevät reippaasti alle 30 tunnin työviikkoa, ja samaan aikaan muut yksityispuolella rehkivät reilua 50 tuntia. Eikös ole ihan järjetöntä toimintaa?
Sitten täällä on sellainen laitos kuin Conservatori Superior Liceu, yli 100 vuotta vanha “yksityinen” konservatorio, jolla on poikkeuksellisesti lupa myös antaa virallisia tutkintoja jotka pätevät koko Espanjan alueella Yleensä yksityiset koulut eivät tätä lupaa näet saa. Yksityinen sitaateissa siksi, että rahoitus on kuulemma monella tapaa kytkeytynyt julkiseen hallintoon, ja siksi sitä ei ehkä voi täysin riippumattomana tai yksityisenä pitää.
Tälle konservatoriolle valmistuvat ehkä jo tämän vuoden puolella uudet tilat (rakentaminen on myöhästynyt melkoisesti koska rakennuspaikalta löytyi joitain historiallisesti merkittäviä raunioita, näin täälläpäin maailmaa usein käy). Samalla myös koulutussisältöjä voidaan uudistaa. Alkaa järjestelmällisempi teknologiaopetus sekä mm. kapellimestarikoulutus, mutta äänittämiseen asti ei ainakaan aluksi päästä. Perinteitä kunnioittavassa koulussa ei (vielä?) kovin hirmuisesti näitä teknologiahäröilyjä arvosteta, äänittäjät koetaan enemmän insinööreiksi kuin muusikoiksi joten niitä ei näissä korkeakulttuuripiireissä kaivata. Pysyköön nuo rillipäiset teknikot ja kaavoja vääntävät tiedemiehet poissa taiteen alttareilta (heh).
Eli jos siis musiikkiäänittäjäksi halajaa niin silloin olisi parempi kaivaa jomman kumman vanhemman lompakosta sellaiset 10.000-15.000 euroa, mitä kaupallisen yksityiskoulun vuoden tai kaksi kestävä intensiivikoulutus maksaa. Tämä ei sisällä kuitenkaan lainkaan musiikkiopintoja, eikä liveäänityksiä, eikä oikeastaan ammattimaisten bändienkään kanssa toimimista, joten katsoisin sen kattavan vain osittain musiikkiäänittäjän tarpeet.
Kilpailu on kuitenkin kovaa, työpaikkoja vähän ja suurin osa oppilaista tekeekin useampaa hommaa, tai keskittyy tietyn subgenren tuottamiseen (tietty tekno- tai elektromusiikin alalaji) ja levittää tuotteitaan netin kautta. Ammattitaito kun ei välttämättä riitä monipuoliseen työskentelemiseen säveltäjänä, sovittajana, tuottajana ja mahdollisesti multi-instrumentalistina eri musiikkityyleissä. Suuri osa elättää itsensä tuote-esittelijöinä ja helpdesk-tyyppisinä kavereina vastaamassa maahantuojan toimesta asiakkaiden kiperiin kysymyksiin yms.
