Viikko uutta hommaa takana. Heti ensimmäisenä päivänä minut istutettiin asiakaspalaveriin, ja seuraavana jo erittäin tekniseen kokoukseen toisen asiakkaan kanssa. Se kesti 4 tuntia, joista ensimmäisten 3 tunnin aikana ymmärsin sisällöistä kutakuinkin 20% (välillä puhuivat vielä kaiken päälle katalaania, jota en osaa). Pistelin paperille ylös kaikenlaisia lyhenteitä ja akronyymejä, joita viikon aikana sitten olen selvitellyt kyselemällä työkaverilta ja käyttämällä hakukoneita.
Ongelmia tuottaa vielä se, että kun noita lyhenteitä tulee vieraalla kielellä nopeaan tahtiin ja englanninkielisten termien ja lyhtenteiden ääntäminen on melko outoa, ei aina ehdi miettiä että mitähän sieltä puhujan suusta oikein tulikaan ulos. Oliko se englantia, huonosti ääneettyä englantia, espanjaa, spanglishia eli englantia espanjalaisittain, katalaania, englantia katalaanittain, espanjaa katalaanittain vai sitten joku ihan oikeasti outo termi. Joku ihan perus-R&D termikin (paikallisittain i+d, “i mas d”) saatta mennä nopeassa puhetulvassa ohi, kun ei ehdi tajuta että millä kielisekoituksella se tuli sanottua.
Paljon on opittavaa termeissä, itse tuotteessa jota firma kehittää ja sitten niissä prosesseissa, joita asiakkaiden kanssa tehtävä kehitystyö tuo tullessaan. Viidentenä työpäivänä alkoivat kuitenkin asiat loksahdella paikoilleen ja selkeä kuva ensimmäisestä projektistani alkoi hahmottua.
Työkaverit ovat rentoja ja mukavia. Ryhmädynamiikkaa tosin latistaa se tosiseikka, ettei firmaan ole (ainakaan vielä) palkattu ensimmäistäkään kauniimman sukupuolen edustajaa. Ovat kuulemma sitä kovasti miettineet mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. Luulen, että moni potentiaalinen tulija kieltäytyisi tarjouksesta nähtyään sen siivon mikä firman takatiloissa vallitsee: kaikki rikkinäiset ja käytöstä poistetut laitteet ja kamat on pinottu hyllyn taakse kasaksi pölyttymään. Vieressä on sitten kahvinkeitin, tyhjä jääkaappi ja mikro. Viimeistään saniteettitilojen kohdalla moni hygieniafriikki luovuttaisi. Tulee mieleen joku opiskelijaboksi, jonka asukkaat viettävät enemmän aikaa kaikkialla muualla paitsi kotona siivoamassa.
Työajat ovat kutakuinkin sitä mitä odotinkin. Ylitöitä ei tehdä ainakaan säännönmukaisesti ja muutoinkin työ on mielettömän paljon paremmin organisoitua kuin edellisessä työpaikassani. Esimerkiksi viime torstaina, kun pidettiin ex-firman työporukan kanssa läksijäisillalliset, paikalle piti tulla itseni lisäksi 8 henkilöä ja ravintola oli varattu puoli kymmenestä eteenpäin. Puolet pääsi paikalle ajoissa ja loput jatkoivat työskentelyä erinäisten palaverien parissa aina kello 22 saakka (olivat muuten aloittaneet jo kello 9 aamulla).
Kaksi tuli noin kello 23 aikoihin, ja viimeiset kaksi ilmoittivat etteivät pääse lainkaan (viimeinen tekstari tuli klo 0.23 ja vieläkin sen lähettäjä oli työpaikalla). Kyseessä ei ollut mikään kriisi- tai hätätilanne, kunhan vaan piti pitää perusteelliset palaverit potentiaalisen uuden CEO:n kanssa. Aamuyhdeksäksi oli koko tiimi pyydetty paikalle tärkeään yhteispalaveriin, joka sitten loppujen lopuksi alkoi juuri ennen lounasaikaa puoli kahdelta. En tiedä pääsivätkö lainkaan syömään, siis koko tiimi.
Ja viikonloppuna tuli viestiä yhdeltä ex-työkaverilta, joka paahtoi työtehtävien parissa vielä sunnuntai-iltanakin. Eläimellistä touhua, ja olen kyllä tyytyväinen ettei enää tarvitse noin huonosti organisoidussa työssä kärvistellä.
