Uuden työn aloittamisen aikoihin ajattelin ja luulin, että ehtisin kirjoittamaan vähän useammin koska projektit ovat paremmin suunniteltuja ja jopa realistisia, toisin kuin edellisessä työpaikassani.
Luulo ei ole tiedon väärti. Ryhdyin hommiin juuri pahimpaan aikaan, useita projekteja oli jo käynnissä ja toinen mokoma juuri alkamassa. Samaan aikaan vielä rekrytoitiin lisää väkeä. Aloittaessani olin kahdeksas työntekijä, nyt meitä on jo 13 tai 14 - ehkäpä jopa 15 (en tiedä kuinka monta on tullut lisää tilalle lomani aikana).
Juuri ennen lomia laskin vastuullani olevan 8 projektia (joista tosin kahden toteutus on jo tehty). Vaikka työtunteja tulisikin päivässä vaikka vain 9 tai 10 niin työpäivän jälkeen aivot ovat aika muusina siitä höykytyksestä ja jatkuvasta työtehtävän vaihtamisesta, jotka projektien hallinta vaatii. Työpäivistä tulee hyvin pirstaleisia, kun aika pitkää jakaa 5-10 minuutin pätkissä puheluille, maileille, kysymyksiin vastaamisille, speksaamisille ynnä muille hommille. Ajatukset täytyy keskeyttää jatkuvasti, ja kohdistaa ne sitten toiseen projektiin, jonka yksityiskohdat eivät juuri sillä hetkellä olleet työmuistissa. Tällaiset miehen putkiaivot eivät ole kovin optimaaliset moiseen moniajoon, joten selvitäkseen kaikesta täytyy keskittyä melkoisesti ja orientoitua jokaiseen tehtävään hetken aikaa ennen kuin edes muistaa mistä oli milloinkin kyse. Siksi iltaisin ei yksinkertaisesti ole ollut pattereita kirjoittaa mitään tänne blogiinkaan.
(Luulisi ja voisi melkeinpä väittää, että naiset voisivat selvitä useiden projektien yhtäaikaisesta koordinoinnista meitä miehiä paremmin - siinä jollekin psykologille hyvä graduaihe.)
Onneksi stressaavan työrytmin keskeyttää pitkä ruokatunti. Se ei tosin ole aina pitkä omasta tahdostamme, vaan koska kaikki (koko Espanjan työntekijät) menevät syömään samaan aikaan, ravintoloissa on usein hirmuiset ruuhkat. Parhaimmillaan itse syömisen ohella olemme joutuneet odottelemaan yhteensä 50 minuuttia - ensin että tarjoilija tulee ottamaan tilaukset, sitten odotetaan juomia, sitten alkuruokia ja pääruokia, ja lopulta vielä jälkiruokia. Vaikka haluaisimmekin toisinaan syödä nopeasti ja päästä pian takaisin jatkamaan hommia, ruokailemiseen menee vähintään se puolitoista tuntia, parhaimmillaan lähes kaksi, vaikka kuinka nopeasti hotkisi.
Pitkät lounaat kuitenkin irroittavat ajatukset hetkeksi työstä ja suorittamisesta, ja mieli saa hetken levätä. Tosin tässä kohtaa pieneksi ongelmaksi tulee katalonialaisten kielipolitiikka, tai oikeastaan kielitottumukset. Toisin kuin suomenruotsalaiset, jotka pystyvät puhumaan keskenäänkin suomea jos paikalla on muutama ruotsia osaamaton ummikko, täkäläiset puhuvat aina keskenään katalaania. Silloinkin kun paikalla on katalaania osaamattomia henkilöitä. Kysyttyäni että miksei useamman ihmisen ryhmissä puhuta sitä kieltä mitä kaikki osaavat, vastaus on että kielen valinta perustuu siihen keneen katse milläkin hetkellä kohdistuu. Jos vastassa on ihminen, jonka kanssa on aina puhuttu espanjaa, kieli on tietenkin espanja. Ja vastaavasti jos katsoo ihmiseen, jonka kanssa on aina puhuttu katalaania, kieli muuttuu katalaaniksi vaikka kesken lauseen. Ei ole sellaista käsitettä kuin ryhmä, tai että voitaisiin ottaa huomioon muutkin kuin vain se, jonka kuva heijastuu omalle verkkokalvolle.
Pariltakin haastatellulta olen kuullut myös sellaisen kuvauksen, että on erittäin vaikeaa puhua espanjaa sellaisen ihmisen kanssa, joka on leimautunut katalaaninkieliseksi - paljon vaikeampaa kuin puhua espanjaa espanjankielisen kanssa. Jälkimmäinen kun on “luonnollista” ja ajatukset sekä puhe syntyvät suoraan espanjakasi, mutta ensimmäisessä tapauksessa joutuu kääntämään kaiken katalaanista espanjaksi.
Onkohan suomenruotsalaisilla samanlaista ongelmaa? Eli että kun puhuu suomea jonkun suomenruotsalaisen kanssa niin joutuisi kääntämään ajatukset ruotsista suomeksi, mutta suomenkielisen kanssa puhuttaessa aivot toimisivat suoraan suomen kielellä?
Niin, ongelmaksi tämän tekee se että suurin osa näistä lounaspöytäkeskusteluista käydään siis katalaaniksi. Ja juuri sillä hetkellä haluaisin rentoutua ja levätä, enkä miettiä ja ponnistella yhtään enempää kuin on tarpeen, ja siksi energiaa ei riitä oudon kielen ymmärtämiseen tai edes kuuntelemiseen. Siitä syystä suuri osa lounasajasta menee ihan omissa maailmoissa ja omien ajatusten kanssa, muttei voi kuitenkaan ihan täysin eristäytyä ja olla epäsosiaalinenkaan. Ei yhtä eikä toista, ja siksi usein tuntuu siltä että aika menee ihan hukkaan. Yksin söisi rentoutuneemmin (ja ehkä nopeamminkin, kun yhden ihmisen tilaus tulee yleensä pöytää nopeammin kuin kahdeksan) - ja ei-katalaaninkielisessä ympäristössä voisi taas sitten vaihtaa ajatuksia tai muuten vain rupatella.
Täytynee vaikka koettaa synkronoida ruokailuajat Kafkakosken kanssa, saisipa keskustella jopa suomeksi lounasajoilla!
—–
Katalonia ja Barcelona ovat kyllä todella kauniita paikkoja. On rantaa, vuoristoa, puita, vihreää, viinitiloja ja vaikka mitä, ja Barcelonan keskustassa mielettömän upeita rakennuksia ja kortteleita. Arkkitehtuuri kukoistaa, on monipuolisia näkymiä ja paljon elämää - eikä säänkään suhteen ole moittimista. Oikeastaan ainoa asia mikä saattaa hiertää tulevaisuudessa on tämä virallinen kielipolitiikka. Francon diktatuurin aikana täällä ei saanut puhua omaa äidinkieltään, ja nyt sitten kielletään maan virallinen kieli espanja, tai ylikorostetaan katalaania.
Sitges-nimisessä kylässä järjestetään vuosittain kansainväliset elokuvafestivaalit. Nyt ovat sitten pistäneet sellaisen säännön, että jos elokuvassa ei ole katalaaninkielistä tekstitystä, sitä ei saa festareilla esittää. Suorastaan nerokasta ja todella upeeta! Näin festareille saadaan yhä parempia ja lukuisempia elokuvia, ja laatu sen kun paranee. Ajattele miten esim. Rakkautta ja Anarkiaa -festareiden kävisi, jos kaikissa kuvissa pitäisi olla suomenkieliset tekstit? Maailman mittakaavassa reilun 5 miljoonan ihmisen äidinkieli kun on aika marginaalinen, ja katalaania puhuu noin 8 miljoonaa ihmistä, eli ihan samaan marginaaliluokkaan sekin kuuluu.
Yrittivät myös saada sellaisen säädöksen läpi, jossa Barcelonan lentokentällä toimiville lentoyhtiöille annettaisiin sakot tai ylimääräiset maksut, jos lentolippuja ei tulosteta katalaaniksi.
Pari kuukautta sitten näin vielä TV-dokumentin, jossa esiteltiin Katalonian kielipolitiikkaa ja koulumaailmaa. Oli aika järkyttävää nähdä, kuinka alle 10-vuotiaille opetetaan että on olemassa “Katalonian valtiot”, johon kuuluvat Katalonia, Andorra, osa Etelä-Ranskaa, osa Valenciaa sekä Balear-saaret, ja että nämä valtiot on alistettu Espanjan ja Ranskan valtioihin, ynnä muuta potaskaa.
Ihan samanlaista toimintaa oli Neuvostoliitossa ja Hitlerin natsi-Saksassa. Lapsia aivopestään sopivan historian- ja kulttuurintuntemuksen kautta uskomaan mitä kulloinenkin hallitus parhaaksi näkee.
Dokumentissa näytettiin kuinka joissain kouluissa opettajat kieltäytyvät kuulemasta lapsia, jotka koettivat puhua espanjaa - ainoa luokkahuoneessa hyväksytty kieli on katalaani. (Luultavasti 90-95% opettajista puhuu kuitenkin sujuvasti espanjaa, ja jos 8-vuotias pyytää päästä pissalle tai on jokin muu hätä, eikö sitä voisi hyväksyä jos sen espanjaksi ilmaisee.) Kouluissa ei opeteta maan virallisella kielellä eli espanjaksi kuin 2 tuntia viikossa. Espanjankieliset nimet muutetaan katalaaninkieliseksi, ja ainoastaan näitä katalaanivastikkeita saa käyttää kouluissa.
Eiköhän tässä olla menty ojasta allikkoon. Kun Franco kielsi katalaanin, niin nyt sitten Katalonian nykyhallinto haluaa toimia juuri samalla tavalla. Pääasia tuntuu olevan pakottaminen, saneleminen ja diktatuuri. Poliittinen dialogi tuntuu olevan sitä, että medioissa haukutaan ja kritisoidaan toista osapuolta niin rumasti ja henkilökohtaisesti kuin vain voidaan, mutta asioista ei oikeasti puhuta eikä vaihtoehtoja tarjota.
(Täytyy tosin lisätä, että aiemmin mainittu dokumentti oli varmasti melkoisesti liioiteltu, vaikka yksittäiset tapaukset olisivatkin täysin totta. Sopivalla materiaalin valinnalla saadaan aikaiseksi sellainen mielikuva kun halutaan suoranaisesti silti valehtelematta).
Kommentoija: Kafkakoski
Tähän tulisi kyllä todella pitkä kommentti, sillä noita ihan samoja asioita olen miettinyt itse todella usein näiden vuosien aikana, mutta yritän kommentoida lyhyesti:
1. On jäätelö hyvää, kun yksin syö, eli minä rupesin 2 v. sitten käymään yksin syömässä, sillä en jaksanut enää olla koko porukan ainoa “ääliö”, joka aluksi ei ymmärtänyt mitään, myöhemminkin korkeintaan 90% (joidenkin ääntämys on todella vaikeaa, vaikka nykyisin ymmärränkin katalaaninkielisiä keskusteluja ihan hyvin). Tervetuloa vaan lounaalle milloin tahansa. (Puhutaan piruuttaan suomea tarjoilijallekin.)
2. Yliopistoissa on kielletty opettaminen espanjaksi, mikä tarkoittaa sitä, että kukaan Latinalaisesta Amerikasta tai Yhdysvalloista tuleva tutkija ei voi periaatteessa opettaa missään Barcelonan yliopistossa (täällä on kyllä yksi tai kaksi englanninkielistä yliopistoa, ja niissä varmaankin saa opettaa englanniksi, I think.)
3. Pomoni, joka tuntee historiaa erinomaisesti, oli aivan raivoissaan, kun kuuli, millaista historiaa hänen lapsilleen opetetaan koulussa. Hän alkoi itse antaa lapsilleen historiantunteja. (Pomoni ei ole kotoisin Kataloniasta.)
4. Olen aivan tismalleen samaa mieltä tuossa ojasta allikkoon menemisessä. Kaiken lisäksi täällä vielä haaveillaan ns. Suur-Kataloniasta, johon liitettäisiin myös Valencia, ainakin kielellisesti. Katalaanien mielestä nimittäin “valenciano” on katalaanin murre, valencialaisten mielestä se taas on oma kielensä… (Ja juuri tällaisesta “Suur-Espanja” ajattelusta samaan aikaan syytetään espanjalaisia.)
5. Näistä asioista ei tavallisesti kannata kertoa omaa mielipidettään paikallisille. (Tämä vinkkinä nimimerkillä “Kokemusta on”.)
29.08.2007 kello 20:28
Kommentoija: Kafkakoski
Vielä lisää sen verran, että Barcelonassa sakotetaan (jopa 8.000 eurolla) niitä liikkeitä, jotka eivät laita kylttejään, tarjouksiaan jne. katalaaniksi. Yli 50% Barcelonan asukkaista on kuitenkin joko espanjankielisiä tai ulkomaalaisia (ja me ulkkiksethan tavallisesti osaamme paremmin espanjaa).
29.08.2007 kello 20:31
Kommentoija: Kanarian Don Juan
Kieliongelmat ovat yleisiä Kanariallakin. Paikalliset eivät yleensä osaa
juurikaan ainakaan englantia ja jos satut paikallisten joukkoon vähän espanjaa osaavana, he eivät monestikaan osaa hidastaa nopeaa puhetempoaan, jolloin ymmärtäminen on todella vaikeaa. Lisäksi heilläkin on oma murteensa ja pieniä kikkailuja sanonnoissaan, joista
ei Suomi-poika tiedä yhtikäs mitään.
29.08.2007 kello 21:55
Kommentoija: Tapastelija
Kafkis: lounaskutsu otettu vastaan. Ensi viikolla SMS-viestit laulaa
Ja noista kielihommista sen verran, että itse asiassa yliopistojen kielipolitiikka oli viime kädessä se syy, miksen lähtenyt vaihtoon Barcelonaan vaan Madridiin. Kuulin opiskelijakaveriltani hänen kokemuksistaan BCN:n yliopistossa (yhdessä niistä, en nyt muista missä) ja vaihto-opiskelijoiden vastaava opettaja ja tukihenkilö ei suostunut edes keskustelemaan vastatulleen vaihtarin kanssa espanjaksi, vaan tylysti sanoi että vastaa vasta kun kysymys esitetään katalaaniksi. Tällaiseen asenteeseen eivät edes ranskalaiset pysty (… kai… luulen… toivon).
KDJ: puheen hidastaminen näyttää olevan joillekin todellakin hankalaa. Kun kerran pyysin erästä tyttöä hidastamaan puhetempoaan jotta saisin jotain selvää, hän yksinkertaisesti piti pidempiä taukoja sanojen ja lauseiden välissä, mutta itse sanat tulivat ihan samalla nopeudella kuin aiemminkin. Ei se kauheasti sillä hetkellä auttanut. Ja eikös siellä Kanarialla myös jätetä paljon äänteitä ja sanojen loppuja lausumatta? Siinä sitten pitäisi yhdestä kahden kirjaimen tavusta päätellä mitä se siinäkin yhteydessä tarkoittaa.
Alkuaikoina ihmettelin kerran, että miksi pelkääjänpaikalla istuva kaveri hoki koko ajan “päärynä, päärynä” autoa pakittavalle kuskille, kunnes hoksasin että kyseessä oli puhekielen ilmaus ja sanan lyhennys (pera=päärynä, espera=odota). Näin dialogeihin saattaa tulla näin ulkomaalaisen korviin varsin mielenkiintoisia vivahteita
30.08.2007 kello 11:26
Kommentoija: Tapastelija
Kafkis: ei kai tuossa itsenäisyyden ajamisessa ole sinällään mitään vikaa tai pahaa, olemmehan mekin aloittaneet samat touhut reilu sata vuotta sitten. Mutta mielestäni me suomalaiset hoidimme asiaa varsin diplomaattisesti ja pitkällä aikavälillä, kun täällä turvaudutaan pakottamiseen, tosiasioiden vääristämiseen sekä lasten aivopesuun. Ikävää kun seuraava sukupuoli joutuu kärsimään poliitikkojen asennevammoista. Kaikkihan eivät opi kunnolla edes espanjaa, sillä sitä ei juuri missään opeteta, joten mahdollisuudet opiskella tai mennä töihin muualle Espanjaan tai Etelä-Amerikkaan pienenevät.
Tässä kieliasiassa olen samalla kannalla muutoin vähemmän arvostamani oikeistopomo Mariano Rajoyn kanssa: nuorison tulisi ensin opiskella espanjaa, sitten englantia ja vasta sitten mahdollinen oman alueen kieltä. Rajoittuminen yhteen marginaaliseen kieleen _muiden kielten kustannuksella_ ei ole järkevää.
(en nyt muista mainitsiko Rajoy englannin jopa ensimmäisenä kielenä)
Paikallisten kanssa olen koettanut välttää ilmaisemasta mielipiteitäni, tai ainakin mietin melko tarkkaan sanamuodot. Mitäs me ulkkikset olemme arvioimaan toisen maan politiikkaa tai tapoja (pitää tosin purra huulet välillä verille jotta pystyisi pitämään suunsa kiinni).
31.08.2007 kello 10:53
Kommentoija: Kai
Onkohan suomenruotsalaisilla samanlaista ongelmaa? Eli että kun puhuu suomea jonkun suomenruotsalaisen kanssa niin joutuisi kääntämään ajatukset ruotsista suomeksi, mutta suomenkielisen kanssa puhuttaessa aivot toimisivat suoraan suomen kielellä?
Suomenruotsalaisena vastaan;
Ei, aivoissani ei tapahdu mitään suomi-ruotsi-englanti instant-bablefish-tyyppistä käännöstä. Sen sijaan käytettävä kieli on hyvin vahvasti koodattu eri ihmisille….eli esim. monen ruotsinkielisen kaverin kanssa puhe tulee hyvin automaattisesti ruotsiksi. Toki, jos seurassa on suomenkielisiä vaihdan suomenkielelle, mutta se vaatii ihan erityisen ajatuksellisen ponnistuksen. Äärimmäinen esimerkki;
Isäni on ruotsinkielinen, äitini suomenkielinen, ja kotona puhuttiin sekä suomea että ruotsia ihan riippuen siitä ketkä olivat osallisina keskustelussa. N. 10 vuotta sitten äitini päätti vaihtaa kotikielemme kaksi-kielisestä ruotsinkieliseksi oppiakseen ruotsia. Minulla meni yli puoli vuotta että opin olemaan vaihtamatta kieltä vahingossa suomeksi kun puhuin äitini kanssa.
31.08.2007 kello 20:14
Kommentoija: Tapastelija
Kiitos kai asian valaisemisesta. Aivot siis toimivat ihan samalla tavalla. Merkitseeköhän tämä sitten sitä, että teikäläisillä olisi enemmän viitseliäisyyttä ja/tai huomaavaisuutta kuin tämän maan kaksikielisillä?
Ehkä tämä liittyy ylipäätään sellaiseen ilmiöön kuin muiden tai toisten kunnioittaminen. Suomessahan esim. kaupan hyllyjen välissä pyöriessä katsotaan vähän väliä ympärille, ettei oltaisi muiden tukkeena, ja muutoinkin tuntuu että julkisissa tiloissa sitä tilaa annetaan enemmän kuin täällä päin maailmaa. (Tosin suomalaisten tilantarvekin on suurempi kuin enemmän kansoitetuissa maissa). Myöskin turhaa metelöintiä vältetään sekä edellä mainituissa julkisissa tiloissa sekä kotioloissa.
Toisinaan noita juttuja kaipaisi aika paljon täälläkin. Pahimpina ärsytyspäivinä tuntuu suorastaan siltä kuin tämä toisten huomioiminen ja kunnoittaminen puuttuisi tyystin, vaikka sitten toisissa tilanteissa käytöstavat ovatkin huomattavasti meikäläisiä kehittyneemmät.
Taidan olla siinä maahanmuuttajan kriisivaiheessa, jossa molempien kulttuurien edut ja haitat alkavat tulla tasapuolisesti esille (vaikka ehkä täällä blogissa tuleekin enemmän purnattua kuin kehuttua).
31.08.2007 kello 23:00
Kommentoija: Kai
Tai ehkäpä mielummin niin, että ainakin minä olen niin tottunut kommunikoimaan kahdella kielellä, että se on minulle aika helppoa vaihtaa. Toisaalta ainakin pk-seudulla suomenruotsalaisia pidetään yleensä niin 2-kielisinä, että esim. palvelun vaatimista kaupassa ruotsiksi pidettäisiin nokkavana. Siitäkin huolimatta pk-seudullakin asuu suomenruotsalaisia jollen suomenkieli on todellinen haaste.
2.09.2007 kello 17:28