Tapasin erästä kaveria joka kertoi viime viikkojen työkuulumisiaan. Firmaan on vihdoinkin saatu uusi toimitusjohtaja, joka toi mukanaan vielä kaksi kaveriaankin johtoportaaseen. Samalla suurin osa myyntihenkilöstöstä sai kenkää (tuttuun tapaan laittomasti, ilman irtisanomisaikoja yms.), joten tällä hetkellä firmassa on 3 ohjelmoijaa, 2 myyjää ja ainakin 4 johtajaa. Aika toimiva suhdeluku.
Erään toisen kaverin työpaikalla taas eivät enää työpäivät tunnu riittävän, vaikka yli 10-tuntisia päiviä vääntävätkin. Kuulin, että toinen omistajista oli saanut jonkinasteisen raivarin, kun kukaan ei ollut vastannut hänen lauantaina lähettämäänsä mailiinsa vielä sunnuntaina. On se kumma kun työntekijät eivät ole työpaikalla silloin kuin niitä siellä tarvittaisiin, eikö?
Muutoinkin näiden firmojen johtajien hallinnointitaidot ovat varsin kyseenalaisia. Monta viikkoa etukäteen tiedettyä ulkomaan matkaa ryhdytään valmistelemaan kello 22 perjantai-iltana. Siinä on sihteereillä ja muilla suorittavan portaan työntekijöillä sietämistä, kun viikonloppua pääsee viettämään vasta lauantain puolella. Ja tätä johto pitää kuitenkin täysin normaalina toimintana.
Toinen esimerkki: ohjelmoija-suunnitelijan sähköpostilaatikkoon tulee yllättäen englanninkielisiä maileja oudoista sähköpostiosoitteista ja oudoilta ihmisiltä, joissa pyydetään lyhyesti ja ytimekkäästi, että nyt pitäisi lähetellä luottamuksellisia tietoja tuotteiden teknisistä ratkaisuista ja muuta dokumentaatiota. Tähän ei tietenkään pitäisi vastata, mutta kuitenkin pitäisi, sillä mailin lähettäjä oli kaverin uusi esimies. Firman johto kun oli vain “unohtanut” kertoa, että yhtiöön oli tullut jo kaksi viikkoa aikaisemmin 3 uutta pomoa. Tätä kun yritettiin korjata pitämällä yleinen lyhyt yhtiön sisäinen tiedotustilaisuus, niin siinäkään ei muistettu esitellä uusia johtajia, ei edes heidän nimiään mainittu saatikka taustoja. Virallisesti eivät siis vieläkään tiedä, keitä yhtiöön on palkattu, miksi ja mikä on oman esimiehen nimi. Isoissa firmoissa tämän saattaisi vielä ymmärtää, mutta ei ehkä alle 10 hengen pienyrityksessä.
Näistä tarinoista ja omista keskimäärin yli 10 tunnin työpäivistä tulee mieleen, että onko tässä maassa joka paikassa tällaista. Ainakin suurissa kaupungeissa työrytmit ovat hektisiä ja päivät pitkiä. Ei ehdi edes sukulaisten kanssa puhelimessa puhumaan kun työpaikalla ei ehdi, ja kun kotiin pääsee niin suurin osa perheellisistä ihmisistä on jo siellä Suomessa jo nukkumassa. Paikalliset uimahallitkin ovat siinä vaiheessa menossa kiinni, joten oman fyysisen kunnon hoitaminen jää väkisinkin väliin. Viikonloppuisin pitää sitten hoitaa kaikki ruokaostokset, juosta kaupoissa, maksaa laskuja ja koettaa vielä levätäkin.
Kerran yksi nykyisistä työkavereistakin lounaalla mainitsi, ettei ole koskaan aiemmin ollut töissä firmassa, jossa tehdään hommia näin paljon ja näin kovaan tahtiin. Tämä oli todella lohdullista kuulla, sillä sehän tarkoittaa että on olemassa firmoja, joissa tehdään töitä inhimillisempään tahtiin. Vielä on siis toivoa ☺
