Tapas-blogi

Näiden viimeaikaisten keskustelujen ja uutisten yhteenvedoksi näyttää syntyneen hallinnointi, management. Se tuntuu kovasti ontuvan sekä työelämässä, yritysmaailmassa että valtionhallinnassa. Tästä on lukuisia esimerkkejä joista kerron tässä muutamia:

 

 1) Edellisessä työpaikassani minulla oli tavallaan kaksi esimiestä, ja kun olin lähdössä firmasta ilmoitin tästä tietenkin molemmille. Toinen heistä tosin oli työmatkalla, enkä saanut häntä heti kiinni. Yritin siis puhelimella ja kun ei vastannut jätin vastaajaan viestin.

Pari päivää myöhemmin laitoin myös tekstiviestin, sekä ilmoitin asiasta myös sähköpostitse.

Viisi viikkoa kului, työt loppuivat ja viikkoa myöhemmin järjestettiin läksijäisillallinen kaikille firmasta lähteneille (meitä lopetti samalla viikolla 4 työntekijää), tapasin vihdoinkin tämän esimieheni (tai tässä tapauksessa naisen), joka yllättyneenä ilmoitti että kuuli lähtemisestäni vasta kyseisenä päivänä.

Jos firman johto tai firman teknistä toimintaa koordinoiva henkilö on 6 viikkoa tavoittamattomissa (ei lomalla vaan ylikuormitettuna) eikä ehdi lukemaan  sähköpostejaan, tekstiviestejään, vastaamaan puhelimeen tai kuuntelemaan vastaajaviestejään , se saattaa kertoo jotain  siitä järjestyksen määrästä mitä tämän firman asioiden hallinnointiin saattaa liittyä. On muuten vieläkin yksi edelliseen työpalkkaan liittyvää palkkaa maksamatta, vaikka olen lähtenyt firmasta jo kaksi kuukautta sitten.

 

2) Naista epäillään lapsena pahoinpitelystä. Lapsi huostaanotetaan, ja kuusi vuotta (!!!!) myöhemmin vihdoinkin selviää etteivät lapsen kehossa näkyneet jäljet johtuneet pahoinpitelystä vaan lapsen sairastamasta taudista. Huoltajuus tietysti palautettiin, mutta meni vielä 15 kuukautta ennen kuin lapsi pääsi takaisin äitinsä huostaan. Oikeuslaitoksen paperienkäsittelytaidot tunnetaan… (tästä myöhemmin lisää)

Mikähän olisi muuten sopiva korvaus siitä, että lapsi syyttä riistetään äidiltään ja päinvastoin, ja kuusi vuotta kuluu ennen kuin asia saadaan selvitettyä? Tai edes tuo 15 kk, jonka aikana lapsi ja äiti on aiheetta pidetty erillään toisistaan? Mitä rahasummaa vastaan olisit vamis antamaan pienen lapsesi lähes puoleksitoista vuodeksi viranomaisten haltuun ilman huoltajuutta?

 

3) Mies näyttää samalta kuin toinen mies, ja tällä perusteella pistetään istumaan elinkautista raiskauksesta ja ties mistä, vaikka yhdennäköisyyden lisäksi muuta näyttöä ei löydy. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin DNA-testien avulla käy ilmi, että mies onkin syytön.

Luulisi että tällöin mies välittömästi vapautettaisiin. Täkäläinen oikeuslaitos on kuitenkin sen verran ylikuormitettu, että paperihommiin saattaa tuhrautua jonkin verran aikaa, joten puolitoista kuukautta syyttömäksi toteamisen jälkeen mies on yhä kiven sisällä.

Lehdistö tietää että mies on syytön, samoin poliisi, hallitus, oikeuslaitos ja koko kansa. Mies itsekin on tietoinen asiasta, mutta kun systeemi ei toimi niin se ei toimi, ja tiilenpäiden lukeminen sen kun jatkuu. Ei kai nyt muutama viikko tai kuukausi 20 vuodessa tunnu enää missään, eihän se ole edes yhtä prosenttia.

 

4) Nuori mies tekee 20-vuotiaana rötöksiä, jää kiinni ja syyte nostetaan. Mies päästetään vapaalle odottamaan tuomiota. Aikaa kuluu vuosi, kaksi, kolme, mies menee naimisiin, opiskelee, hankkii työpaikan ja lapsia… ja 15 vuotta myöhemmin tulee lopulta tuomio ja ehdotonta vankeutta.

Kuvittele, olet järjestänyt koko elämäsi kuntoon, on työt ja kaikki järjestyksessä ja puoli sukupolvea myöhemmin joudut sitten linnaan. Ei kuitenkaan niin että rikokset olisivat tulleet vasta nyt ilmi vaan siksi että oikeuskäsittely saattaa kestää niinkin pitkään.

 

5) Yrityksen sisäiset kokoukset kestävät vähintään 2 tuntia, ja yleensä mitään etukäteen tehtyä asialistaa ei ole. Puheenvuoroja ei ole eikä puheenjohtajaa, ja vain toisinaan joku kirjaa pöytäkirjaa. Päätöksiä ei yleensä tehdä ja täten kokous täytyy toistaa kaksi kolme kertaa ennen kuin joitain tuloksia saadaan aikaiseksi.

Kokous ei ala etukäteen määrättynä ajankohtana vaan vasta kun paikalla on riittävästi paikalle kutsuttuja henkilöitä, Yleensä se joka tulee ajoissa paikalle joutuu toteamaan ettei ketään ole paikalla, joten hän poistuu esim. lukemaan sähköpostejaan. Seuraavaksi paikalle tullut toteaa saman asian, ja häipyy hoitamaan muita asioita. Ja tämä jatkuu niin kauan että huoneessa on kriittinen massa henkilöitä, ja kokous voi alkaa.

Kokous päättyy samaan tyyliin. Yksi kerrallaan osallistujat vain häviävät omille teilleen, esimerkiksi seuraavaan kokoukseen ja kun riittävän moni puuttuu, kokous on päättynyt.

Kokouksen aikana kenenkään puhelin ei ole suljettu ja kaikkiin puheluihin yleensä vastataan.

 

6) Taloyhtiön kokoukset ovat vielä karseampia tapauksia. Ne pidetään yleensä kadulla tai autotallin edessä - ilman minkäänlaista kirjallista dokumentaatiota etukäteen, kokouksen aikana tai jälkikäteen. pöytäkirjaa tai järjestystä, joten kaikki puhuvat yhtä aikaa kaikesta, joka ei yleensä liity juuri sillä hetkellä käsiteltävään aiheeseen,

 

7) Vajaamielinen pedofiili saadaan kiinni ja tuomitaan ehdottomaan vankeuteen. Kaksi vuotta myöhemmin tyyppi on yhä vapaalla, sillä tuomiota käsittelevä virkamies oli lomalla ja viransijainen ei ollut tehtäviensä tasalla. Tämä kävi ilmi vasta sen jälkeen kun samainen tyyppi oli murhannut 5-vuotiaan tytön. Nyt kiistellään siitä onko syypää tuomareissa vai poliisissa.

Ketään ei kuitenkaan ole pistetty asiasta vastuuseen, ja vahvasti epäilen että näin tulee käymään, sillä ongelmana ei ole yksittäinen henkilö vaan se että järjestelmä ei yksinkertaisesti vain toimi.

 

8 ) Pienissä kylissä tai kaupunginosissa poliisit kontrolloivat baarien ja yökerhojen toimintaa, ottavat suojelumaksuja ja toimivat muutoinkin mafian kaltaisesti. Korruptiota kun ei mitenkään valvota, ei ole valvontaelintä tai virkamiestä jonka vastuulla tämä olisi, tai jos on niin ei ole säädetty menetelmiä korruption tunnistamiseksi.

Korruptoituneita poliiseja on tunnetusti enemmänkin kuin tämä viimeksi julkiseksi tullut Madridin tapaus - mutta vain räikeimmät tapaukset tullessaan niin törkeän ylilyöviksi tulevat julkisiksi. Samaan tapaan kuin Marbellan kunnan hallinto- ja kiinteistökorruptio, joka oli kaikkien tiedossa yli kymmenen vuotta ennen kuin siitä tuli uutinen.

Viime aikoina julkisen keskustelun ja ihmettelyn kohteena on paikallinen oikeuslaitos, joka on viimeisten uutisten mukaan käytännössä romahtanut. Järjestelmä, jos sellaista sanaa voi tässä kohtaa käyttää, on niin pirstaloitunut, byrokratisoitunut ja siten tukkeutunut, että yltiökiireellistenkin juttujen käsittelyyn menee kuukausia.

Ensin menee tuhottomasti aikaa että oikeusjuttu saadaan edes vierille ja käsiteltyä. Mutta karmistuttavinta on että oikeuden päätöksen toimeenpanoon saattaa mennä kuukausia niissäkin tilanteissa, jossa toinen osapuolista on esimerkiksi hengenvaarassa mahdollisen koston uhatessa.

On tapauksia, joissa vaarallinen ja jo tuomittu henkilö tappaa, surmaa tai muutoin vain pahoinpitelee sillä aikaa kun paperit oikeussalista saadaan paikallisen poliisin käsiin ja kaveri telkien taakse.

Tosin poliisillakaan eivät ole rekisterit oikein kunnossa, joten ääritapauksien joukosta löytyy mm. sellainen onneton tapaus, jossa yksi tavallinen mieshenkilö on useita kertoja vangittu ja pistetty kiven sisään vain siitä syystä, että hänellä sattuu olemaan sama etu- ja sukunimi kuin eräällä taparikollisella. Jopa murhasta on syytön otettu huostaan, eikä vain yhtä tai kahta kertaa. Tätä on siis jatkunut jo 14 vuotta. 

Poliisien henkilörekisteritiedot eivät aina näytä sisällä muuta kuin nimen ja sukunimen, ei henkilötunnusta tahi osoitetietoja. Joten pahimmassa tapauksessa  näyttäisi siltä, että ensimmäinen tavoitettu  samanniminen henkilö pistetään istumaan rangaistusta. Tehokasta, kun ei poliisin tarvitse “turhaan” selvittää kuka niistä kahdestasadasta henkilöstä onkaan tavoiteltu rikollinen.

Tuomioita tehtäessä tuomari ei vuorostaan tiedä, mitä muita oikeusjuttuja syytteessä olevalla henkilöllä saattaa olla naapurikunnissa meneillään - syyte- ja oikeusasiakirjoja kun ei ole missään keskusrekisterissä, ja eri oikeuspiirien tietohallintajärjestelmät eivät ole yhteensopivia keskenään.

Jotta siis mahdollisen rikollisen tai vahingontekijän koko tausta voitaisiin selvittää, pitäisi tuomarin ottaa yhteyttä kaikkiin Espanjan oikeustaloihin/piireihin yksi kerrallaan.

Ja tästä yksi oikeustyöntekijä valitti, että kun sähköpostia ei voi poliisille lähettää kaikki pitää tehdä kirjallisena. Yhteen tietokyselyyn menee täten yleensä kuukausi tai kaksi, kun sen oikeasti voisi tehdä muutamassa minuutissa käyttäen apuna puhelinta, faxia tai jopa sähköpostia. Mutta näitä ei voi käyttää kun protokollat eivät niitä tunne - ja tapausten käsittely sen kun hidastuu.

Joten ei siis ihme että oikeusjärjestelmä on tukossa. Täällä voisi siis tehdä mitä haluaa kahdesta neljään vuoteen ennen kuin joutuisi siitä kiven sisään. Ja jos on kyse vähäisemmästä rikoksesta niin ei koskaan, sillä vain kiireellisimmät tapaukset tulevat ylipäätään käsiteltyä - usein nekin vuoden kahden viiveellä.

 

Tästä kaikesta tulee hyvin voimaton olo – ei jaksa edes miettiä miten systeemin saisi toimiaan paremmin. Mutta keskusteltuani yhden kaverin kanssa tuli lopulta mieleen että vaikka asennetta ja maan toimintakulttuuria ei voi tuosta noin vain muuttaa, jotain on kuitenkin tehtävissä. Ja ajattelen että pikkuhiljaa tätä järjestäytyneisyyttä voisi kohentaa jollain yksinkertaisella tavalla.

Jos ei nyt lähdetä miettimään asenneongelmia, suunnitelmallisuuden puuttumista tai ongelmien välttämistä ajattelemalla mahdollisia ongelmatilanteita etukäteen, pieni askel voisi olla opetella tehokas kokouskäytäntö. Luulen että satojatuhansia tai jopa miljoonia työtunteja voitaisiin tässä maassa säästää, jos kaikissa yrityksissä opeteltaisiin kokouksen kulku niin kuin se meille Suomen peruskoulussa on opetettu.

Ensin laaditaan asialista, joka lähetetään etukäteen kokoukseen kutsutuille. Kokous alkaa tarkalleen määrättynä ajankohtana, ja sen aikana käsitellään vain ja ainoastaan asialistalla olevia asioita. Niihin etsitään ratkaisuja, eikä ratkaisuihin lisää ongelmia. Ja kokouksella on puheenjohtaja, jonka tehtävä on rajata keskustelua ja pitää kiinni aikatauluista.

Tässä olisi missio vaikka loppuelämäksi – kehittää Välimeren maiden tai ainakin Espanjan kokouskulttuuria.