Tapas-blogi

Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen täällä on syntymässä suuri kriisi, josta selviytyäkseni minun täytyy kohdata uusia eli tuntemattomia tilanteita. On nimittäin päässyt käymään niin että salmiakkivarastot ovat päässeet uhkaavasti, jopa kriittisesti, hupenemaan eikä uutta lastia ole näkyvissä ennen Suomen reissua. Viimeinen pussi (kuvassa) loppui jo päiviä sitten, ja nyt pitäisi kokonaiset 3 viikkoa sinnitellä yhdellä ainoalla Lakrisal-rullalla. Siisi 3 viikkoa!!!

Jos tilanne käy kuitenkin sietämättömäksi korvikkeena voi kai tällaisissa kriisitilanteissa käyttää vaikka pakastimesta löytyvää Salmiakkikossua. Se on tosin tehty esanssista eikä kotitekoisesti aidoista Turkinpippureista, joten sana korvike on sinällään aika osuva. Koetan kuitenkin olla ihmisiksi ja kestää tilanteen kuin aikuinen mies, ja tuon petollisen korvikkeen sijaan nakerrella paikallisia lakritsapötköjä ja kurkkupastilleja sijaan henkeni pitimeksi.

Aleksin touhuaminen on hengästyttävää katseltavaa. Neljä päivää sitten päivä hän treenaili kääntymistä selältä vatsalleen, ja tallensin siitä jonkun videopätkäkin. Se kannatti, sillä jo seuraavana päivänä homma lähti luistmaan sen verran hyvin että pystyi ottamaan uuden opeteltavan asian työn alle. Samann päivänä lähti pää nousemaan kopasta melkein sen reunan yli, ja tänä aamuna oli taas vuorossa 10 sentin pikajouksu vanhempien sängyssä paikasta A paikkaan B, jossa odotti mielenkiintoinen värillinen paperista ja pahvista tehty objekti (Paulo Caelhon “El Zahir”). Tuollaisesta maraton-ponnistelusta seurasi kolme puklausta, paljon hikeä ja jonkin verran kyyneleitäkin, mutta perille päästiin alle 4 minuutin ennnätysajassa.

Päivähoidosta

• 60.000 asukkaan kylässä on vain yksi kunnallinen päiväkoti (jonkun mielestä siis 60 tuhannen hengen kylässä syntyy alle 20 lasta vuodessa, ja joista 12 tarvitsee hoitopaikan…?)
• yksityisiä on sitten kahdenlaisia: virallisia (speksit ja säädökset täyttävät) ja sitten ei viralliset (ts. musta pörssi)
• vain kolmessa virallisessa päiväkodissa oli paikkoja ensi vuodelle
• käytiin tutustumassa kaikkiin ja otettiin hinnat selville:
  • ilmoittautumismaksu (joka vuosi) noin 250 € (kutsuvat sitä “varausmaksuksi”, mutta sitä ei mitenkään jälkikäteen sitten hyvitetä)
  • kuukausimaksu 265-310 €/kk
  • myös niiltä kuukausilta pitää maksaa jolloin lapsi ei ole hoidossa. Esim. meillä on tarkoitus että Estrella menis töihin vasta tammikuussa, joten syyskuusta eteenpäin pitää joka tapauksessa maksaa “jotain”
  • tämä “jotain” on väliltä 140-200 €/kk, toisinaan ilman oikeutta vielä lasta hoitoon (yhdessä paikassa sai kyllä vielä silloin tällöin…)
  • eikä tässä vielä kaikki: kaikki muukin pitää tietty maksaa: vakuutukset, ruoat, välipalat, materiaalit yms, joten loppusummaksi tulee 458-544 €/kk

Eikä tuohon hintaan saa vielä espanjankielistä opetusta (ehkä syystä että täällä kaikki virallisesti hyväksytyt päiväkodit ovat pakosta katalaaninkielisiä). Kylän ainoa englanninkielinen täytyy lakkauttaa kun se ei täytä vuonna 2000 säädettyjä speksejä, ja 8 vuoden siirtymäkausi loppuu tänä kesänä.

Pikkusiskolla ovat vastaavat päivähoitomaksut Suomessa n. 200 €/kk, joten täällä on siten about 2,5-3 kertaa kalliimpaa. Lapsilisää maksetaan 100 €/kk, ja siinä ne tuet ja avut sitten ovatkin. Neljän kuukauden äitiysloma on käytetty, joten loppuvuosi mennään sitten säästöjen ja nykyisen työpaikkani varassa.

Lastenhoidon kalleus Suomen hintoihin verrattuna toki harmittaa. Sitä voi kompensoida sellaisilla hankinnoilla tai elämäntavoilla, jotka Suomessa olisivat täkäläisiä paljon kalliimpia. Esimerkiksi kylän Tapas-juhlissa myytiin olutta vain euron per lasi, ja Suomessa se olisi varmasti maksanut vähintään 3, joten yhdestä lasista tulee säätöä jopa 2 euroa.

Joten jos olutta joisin vaikkapa sellaiset 150 lasia kuukaudessa (se tekisi noin litran päivässä) niin kokonaiskuluissa oltaisiin jo voiton puolella!

(no ei ehkä hyvä idea sittenkään)