21.10.2008 0:02 Dubai
Kaksi messupäivää takana ja vielä ollaan kutakuinkin hengissä. Paljon on nurinkurista tullut vastaan, kummasteltavaa ja hämmästeltävää, vaikka suurin osa ajasta ollaankin vietetty messualueella.
Ensimmäinen silmiinpistävä seikka on se, että kaikki jotka tekevät töitä, ovat ulkomaalaisia. Maassa asuu n. 5 miljoonaa asukasta, joista vain viidesosa on paikallisia. Ja ne ovat niitä rikkaita, joiden ei tarvitse käydä töissä. Jotta saadaan kuitenkin maa pyörimään ja rakennukset pystyyn (niitä kyhätään yötä päivää sadoilla eri työmailla) tänne pitää tuoda esim. Intiasta melkoinen määrä kaiffareita duuniin, sellaisilla sopivilla puolen vuoden sopimuksilla. Palkka on lähtömaan tasoon nähden vähintäänkin hyvä, eikä todellakaan tarvitse heitä tänne erityisesti houkutella – jonossa olisi varmaan vaikka kuinka uusia tulijoita. Ja paikalliset ovat myös tyytyväisiä kun on duunareita joka lähtöön eikä niille tarvitse maksaa paljoakaan.
Taksit ovat myös erikoinen ilmestys. Lähinnä kummastuttaa se, että ne ovat yhtä aikaa niin älyttömän halpoja (kallein matka tähän mennessä on ollut alle 4 euroa, lähtöhinnan ollessa yölläkin 80 eurosenttiä) ja sitten niitä on kuitenkin niin vaikea saada mistään. Odotusajat ovat olleet tähän mennessä keskimäärin vajaa puoli tuntia, ei auta vaikka kuinka soittaisi ja tilaisi puhelimella. Kysyntä ja tarjonta eivät jotenkin kohtaa. Yleensähän jos jostain hyödykkeestä on pulaa niin hinnat nousevat, ja päinvastoin. Ei kuitenkaan täällä.
Taksikuskit eivät myöskään tunne kaupunkia eivätkä tunnu osaavan lukea karttaakaan, joten parempi on jos itse pystyy neuvomaan mihin pitäisi mennä ja mitä reittiä. Edellinen kuski oli aloittanut 2 päivää sitten, ja todennäköisesti koulutukseen ja perehdyttämiseen ei olla sisällytetty kaupunginosien ja hotellien sijaintia.
Taksien lisäksi täällä tuntuu olevan moni muukin asia melkoisen edullista – paitsi netin käyttö puhelimella. Syötiin juuri jossain libanonilaisessa ravintolassa (ulkona terassilla, kun lämpötila oli sopivasti tippunut siedettäviin lukemiin alle +30 asteeseen), oikein loistavan hyvää ruokaa ja maksoi kahdelta yhteensä 25 euroa. Tosin viinejä tai oluita ei tullut tuohon hintaan, koska niitä ei voinut tästä ravintolasta tilata lainkaan.
Puhelinliittymien datansiirtomaksut ovat sheikkimäisesti porrastettu tyyliin köyhät, vähän vähemmän köyhät ja muut. Datapaketit kun ovat kokoa 2 MB/kk, 20 MB/kk ja kolmas vaihtoehto 10 GB/kk (suhdeluvut 1:2:500). Asiaa vähemmän tunteville voi kertoa, että tuo ensimmäinen kuukausimäärä riittää juuri ja juuri vaikkapa Hesarin nettisivun aukaisemiseen yhden kerran, tai allekirjoittaneen mailien lataamiseen kaksi kertaa, eli käytännössä ei juuri mihinkään. Viimeinen paketti on taas yli 10-kertainen normaaleihin länsimaa-maksimeihin verrattuna, eli käytännössä keskivertokäyttäjän koko vuoden datakulutus. Siitä ilosta saa tosin pulittaa n. 80 e kuussa, joten ihan halvasta huvista ei ole kyse.
Tänään tuli myös keskusteltua jonkun traditionaalisesti pukeutuneen valkohuivisen kuuromykän kanssa mobiilisysteemeistä, eli kynän ja paperin avulla kommunikoitiin. Oli se jotenkin omituista kun kysymykseen ”haluatko tietää järjestelmästä lisää?” saan vastauksena ”ajoin toukokuussa autolla kavereiden kanssa Marokosta Omaniin, 15.000 mailia. Ja oli kivaa.” Tuntuu että jommalta kummalta jäi monta lausetta välistä, tai sitten olimme tyystin ihan eri raiteilla. Tai sitten molempia. Absurdi tilanne kerrassaan.
