24.10.2008 Dubain lentokenttä
Paluumatka ihan kohta alkamassa. Toivottavasti ehdin postata tämän ennen kuin pitää rynnätä koneeseen. Tämä päivä on katseltu kaupunkia ja kuultu paljon paikallisista oloista ja tavoista. Meitä kyyditsi paikallinen intialainen, joka uhrasi puolikkaan päivän meidän hyysäämiseen. Hieno teko, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka vähän vapaa-aikaa täkäläisillä oikein on. Virallisia vapaapäiviä (eli siis lomaa) on 6 vuodessa, onneksi tässä firmassa on sentään 5 päivän työviikkoa. Tosin lähes kaikki tekevät omana lauantainaan sellaiset 4-6 tuntia lähes poikkeuksetta, sen verran kovan paineen ja vaatimusten alla työskennellään. Muissa firmoissa tehdään suoraan kuutta tai seitsemää päivää.
Rytmi on siis kova, ja se näkyy kaikkialla. Tuntuu että paikallinen aikakäsite on neljä kertaa meikäläistä tiiviimpi. Lähi-Idässä kännyköitä vaihdetaan 3-8 kk välein vähän maasta riippuen. Kaikilla on ihan uusimmat mallit, ja yli puoli vuotta vanhaa mallia ei saa töissä edes käyttää, ettei uskottavuus kärsisi.
Dubaissa rakennustyömaiden vuoksi tutut reitit ja kadut muuttuvat jopa 3 viikon välein, aina joku katu on uusittu, pistetty poikki tai korvattu toisella. Kunnon ajo-ohjeita ei voi antaa, ja siten GPS-laitteiden kartat pitäisi päivittää kerran kuussa. Pelkän reitin lisäksi myös maamerkit ja muut visuaaliset näkymät muuttuvat alle puolessa vuodessa niin paljon, ettei niidenkään perusteella aina voi kovin hyvin suunnistaa.
Tuossa ajassa maisemat muuttuvat lähes tuntemattomiksi, kun joka puolelle rakennetaan käsittämättömällä vauhdilla uusia pilvenpiirtäjiä, teitä, metrolinjoja ja ties vaikka mitä. Metro sinällään on jo saavutus – useita kymmeniä kilometrejä metroa maan ja meren alla sekä maan päällä on rakennettu tyhjästä kahdessa vuodessa, ja vajaan vuoden päästä se on valmis. Miten tämä on mahdollista selittyy sillä, että täällä ei ole käytössä koalitiohallituksia ja demokratiaa. Kun jotain päätetään niin se sitten tehdään, eikä siinä ole mitään vastaan mukisemista.
Kaksi vuotta sitten maan hallitsija tokaisi alaisilleen, että tänne tarvitaan metro - ”olen sitten 9.9.2009 tuossa laiturilla odottamassa että metro tulee ja kuljettaa minut keskustaan”. Sen olisi siis parempi olla täysin toiminnassa tuona päivänä, mitään selityksiä on turha kenellekään antaa. Jos homma tulee hoidettua, rahaa, mainetta ja luottamusta sataa, jos taas menee metsään niin kaikki projektissa mukana olleet johtajat joutuvat kilometritehtaalle. Jos joku rakennus on näiden isojen suunnitelmien edessä, se voidaan tuosta noin vain valtion päätöksellä purkaa, asukkailla aikaa vaihtaa asunnosta toiseen standardit 30 päivää. Vastaan ei voi eikä kannata sanoa, vaikka asunto olisi ns. omistusasunto.
Omista asunnoistaan ”karkotetuille” annetaan tilalle edellistä asuntoa hienompi ja suurempi kämppä vähintään yhtä hyvältä alueelta. Näin ei periaatteessa kenelläkään ole myöskään mitään valittamista. Etuna tällaisessa suoraviivaisessa toiminnassa on se, että tällä tavalla kaiken maailman lupa-asioiden ja valitusten käsittelyyn ei mene lainkaan aikaa, ja valmista jälkeä syntyy huippuajassa.
——-
En sitten ehtinyt naputella koko postausta ennen lähtöä, kone kutsuu ja kirjoittaminen jatkuu seuraavaksi Dohassa tai Frankfurtissa, tai jossain siinä välissä. Ja loput kotona.
——-
Sheikki päätti kerran, että pitäisi saada oma lentoyhtiö (täällä nämä sheikit ja prinssit käytännössä omistavat kaiken, siis hotellit, pilvenpiirtäjät, yhtiöitä, tiet ja maat yms.). Otti yhteyttä yhteen British Airways-yhtiön aluemanageriin ja kysyi, että pystytkö pistämään meille oman lentoyhtiön pystyyn kuudessa kuukaudessa. Kaveri hämillään vastasi, että hän on nyt lähinnä keskitason myyntijohtaja eikä hänellä ole kokemusta koko systeemin pyörittämisestä, saatikka sellaisen pystyttämisestä. Sheikki sanoi, ettei kysellyt moisia vaan että pystytkö tekemään tämän 6 kuukaudessa. Kaveri suostui, teki mielettömästi töitä seuraavat puoli vuotta, ja homma tuli tehtyä ajallaan. Pari vuotta myöhemmin lentoyhtiö oli kasvanut yhdeksi maailman suurimmista.
Kaiken pitää olla maailman suurinta, korkeinta ja hienoa. Dubaihin rakennetaan parhaillaan yli 700 metriä korkeaa pilvenpiirtäjää, maailman korkeinta rakennusta mitattuna kaikilla mahdollisilla mittareilla (Empire State Building on tästä vajaa puolet, eli ihan tynkä, samoin Eiffel-torni). Toisaalle suunnitellaan käsittämätöntä 1,5 km korkuista tornia, siinä riittää useammalle rappusia rampata. Siellä yläilmoissa ilma on jo selvästi maanpintaa ohuempaa ja lämpötilakin laskee muutamia asteita.
——-
Rakennusnopeuden lisäksi moni muukin asia on täällä utraspeediä ja kontrolloitua. Jos toikkaroit liikenteessä, ja verestä löytyy vähänkin alkomaholia, niin se on suoraan 2 viikkoa linnaa ja 3 kk ilman korttia. Ajat päin punaista, niin sitten tulee 2 päivää kakkua. Yleensä nämä pistetään käytäntöön välittömästi, eli Monopoli-pelin mukaan ”Kulje suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun tai kodin kautta”. Jos pistät yhtään vastaan, siis yrität selitellä ja olla eri mieltä poliisin kanssa niin tästä tulee päivä lisää kakkua. Oikeudenkäynnissäkään ei kannata hirmuisesti argumentoida vastaan, siitä ei ole kuin haittaa. Eli ns. lieventäviä asianhaaroja ei ole. Tässä menetelmässä on se hyvä puoli, että vapaudenmenetys haittaa yhtä lailla rikkaita ja köyhiä. Satojen tai vaikka tuhansienkin dollarien sakko ei välttämättä menestyvää liikemiestä juuri haittaa, mutta 2 viikkoa poissa töistä on vaikea selittää. Usein siitä seuraakin työpaikan menestys, ja ilman työpaikkaa täällä ei ole ulkomaalaisilla juuri mitään tekemistä, joten samaan syssyyn tulee siten karkotuskin. Ja sitä ei kukaan mitenkään erityisesti kaipaa, vaikka ulkomailta ovatkin. Maa on lähiympäristöön verrattuna hyvin turvallinen, sosiaaliturvakin ja palvelut pelaa, joten ei ihme että ystävämme Intiasta asuu perheineen mieluummin täällä kuin kotimaassaan.
Jos koti-ikävä kuitenkin oikein pahasti yllättää ja haluaa nopeasti takaisin, sekin järjestyy. Mielenosoitukset kun ovat täällä kiellettyjä, ja se todellakin tarkoittaa sitä. Muutama vuosi sitten eräs intialais-pakistanilainen joukko kokoontui jotain asiaa vastaan maantielle ja estivät liikenteen kulun. Poliisi piiritti joukon ja pidätti kaikki. Samaan aikaan oli jo otettu yhteyttä maiden suurlähetystöihin ja ilmoitettu, että näitä kaiffareita ei enää täällä kaivata. Tunnissa lentokentälle oli hankittu pari konetta ja kaverit lennätettiin kotimaihinsa. Passeihin leima ”Ei tervetullut koskaan” ja näin ongelmasta päästiin nopeasti eroon. Sinällään ikävää, että mielenosoittajat eivät ehtineet edes käydä hakemassa henkilökohtaisia tavaroitaan tai hyvästelemässä perheitään/tuttujaan, karkotus oli välitön: tunnissa ulos maasta ja hei hei.
Ennen lähtöä ehdittiin käydä kauppakeskuksessa ihmettelemässä tarjontaa. Löytyi pröystäilytarkoitukseen tehtyjä kelloja – niin rumia että hirvitti ja täynnä timantti- ja kultakoristeluja, toisinaan niin paljon ettei itse kellonajasta saanut juuri selvää. Käsittämättömän tyylittömiä löytyi, sellaisia joita ei kukaan vähänkään tyylitajuinen kehtaisi pitää vaikka maksettaisiin. Maailmankaikkeuden rumimman kellon hintaa ei edes kehdattu käydä kysymässä, kun pokka petti jo ovella.
Löytyi sieltä sellaisia USD 200.000 hintaisia puhelimiakin. Kullattuja ja täynnä ties mitä ihmetyksiä, ja kuitenkin sisällä sama buginen käyttis kuin tavallisen kaduntallaajan puhelimissa. Ja teknologia vanhenee puolessa vuodessa, joten melkoisen älykäs täytyy olla ihmisen, joka laittaa asunnon verran rahaa rumaan puhelimeen, joka on puolen vuoden päästä heitettävä menemään, kun sitä ei enää kehtaa pitää mukana.
——-
Pääsin lopulta siis kotiin, tosin viimeinen lento-osuus piti lentää ilman lippua, kun olivat jotain sekoilleet sen kertaalleen perutun lipun kanssa. Antoivat jonkun lapun käteen että mene koneeseen, mutta virallisesti lennät siis ilman lippua. Kai sitä näinkin voi lentää, pääasia että pääsee takaisin kotiin ja nukkumaan. Lentokoneissa nukkuminen on pirullisen epämukavaa puuhaa.
