Kuumeet ja infektiot ovat toistaiseksi ohi, nuha vaan jatkuu jatkumistaan ja umpeutti taas toisen korvan. Sitä ollaan puolikuuroja ja tällä viikolla pitäisi taas pari kertaa lentää Madiridiin ja takaisin, toivottavasti se nyt aukeaisi tosi pian niin ei tarvitsisi kärsiä laskujen ja nousujen aikana.
Keskiviikkona käyn lounaalla vanhan kaverini kanssa, tällaiset ohjeet sain tapaamispaikaksi:
“ota taksi a Campo de las Naciones (Ribera del Loira), istu johonkin baariin ja olen siella noin 14.10…
Tänään oli pommi-isku just talla kadulla, mut uskoisin et keskiviikkona on jo kaikki ennallaan…kai joku kahvila on sailynyt ehjana…”
Samoin oli päivän uutisissa että joku kansainvälistä kauppaorganisaatiota johtava nuori mies on täällä Barcelonassa aamulla ammuttu kadulle. Luoti päähän. Että noiden taskuvarkauksien ja asuntojen ryöstämisen lisäksi vielä näitä ongelmia täällä “suuressa maailmassa”. Toinen asia mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi kun siellä pakkasten keskellä haaveillaan etelästä ja isoista kaupungeista on se, että liikenne ja ruuhkat ovat aivan toista luokkaa kuin mihin on ehkä tottunut. Kipaisu kaupungin keskustassa saattaa viedä helposti 3 tuntia, vaikka matkaa olisi vain reilu 10 kilometriä suuntaansa.
Poika täytti vuoden kutakuinkin terveenä, ja päiväkodissa on päässyt käymään jo kahtena päivänä peräkkäin (tosin oli viikonloppu välissä). Jos yön aikana ei tule takapakkia niin huomennakin on tarhapäivä, ja molemmat vanhemmat voivat tehdä normaalisti töitä.
