Tapas-blogi

Viimeiset viikot ennen muuttoa oleminen on aika pätkittäistä. Viikko siellä, viikko täällä, sitten takaisin sinne ja taas viikko tänne. Ja Barcelona-Madrid väliä hinkatessa pitäisi ehtiä kipaisemaan Baskimaalla, Malagassa ja Milanossa työn puitteissa.

Kulunut viikko on siis vietetty Madridissa asuntoja katsellen, sen mitä töiltä on ehtinyt ja kyennyt. Jalat ovat vieläkin muusina, vaikka mobiilialan messut loppuivat kaksi päivää sitten. Lämpöä oli ulkona +33, ja sisällä muutama aste vähemmän. Siinä 5 tuntia seistettyään ja puhua papatettuaan, puku päällä hikoillen, maistuivat järjestäjän tarjoamat juomat ja pikkunaposteltavat taivaalliselle. Ensi hätään tuli kipaistua kurkusta alas 4 lasia tuoremehua viidessä minuutissa, sitä ennen oli tosin yksi huurteinenkin tullut vastaan. Olutta ja viiniä kun oli helpommin saatavilla kuin vettä tai mehua. Höh näitä kulttuurieroja: työaikana messuilla ja vielä edustushommissa tyypit saavat tuosta noin vaan nakata lasilliset naaman eikä kukaan ole moksiskaan. Tosin kukaan ei ole koskaan edes hiprakassa saatikka öykkäröi.

Asuntoja on katseltu neljältä alueelta, joista yksi on nipin napin Madridin kaupungin rajojen ulkopuolella. Sieltä saisi samaan kipurajahintaan isompia asuntoja paremmilla palveluilla, ja ympäristökin olisi vähän vihreämpää. Olisi vielä lähempänä Mummola 1:stäkin, ainoa haittapuoli on etäisyys puolison työpaikalta. Metron sivuston mukaan julkisilla matkaan menee lähes 1,5 h, Google Mapsin mukaan sama välimatka olisi taitettavissa reilussa puolessa tunnissa. Ikävä kyllä Googlen kaverit ovat melkoisen positiivisia näissä arvioissaan, sillä tuo aika on todellinen vain sunnuntai-aamupäivisin, tai joskus klo 11 aikaan arkisin. Silloin kuin oikeasti ollaan töihin matkalla, samaan aikaan kuin kaikki muutkin, saattaa kulku pisteestä A pisteeseen B kestää helposti tuplastikin enemmän, eli reilusti yli tunnin.

Tässä viikko pohdiskellaan ja ensi kuun alussa kun taas Madridissa palloillaan niin pitäisi päätöstä jo tehdä. Siinä vaiheessa muuttoon olisi suunnitelmien mukaan aikaa vain viikko, ja pitäisi kaiken päälle saada jostain hyvä päiväkotipaikka Aleksille. Normaalit hakuajat ovat menneet umpeen jo viikkoja sitten, kunnallista päivähoitopaikkaa on turhaa edes toivoa, ja yksityisen puolen paikat tuntuvat olevan melkoisen täynnä, ettei tässä ihan turhasta stressailla.

——

Vuokra-asuminen on täällä omituisesti ratkaistu. On olemassa ns. vanhoja vuokrasopimuksia, jotka on tehty diktatuurin aikana eikä lakia ole sen jälkeen muutettu. Silloin oli säädetty niin että a) vuokralaista ei voi irtisanoa edes myydäkseen asunnon, ja b) vuokraa ei saa nostaa missään olosuhteissa. Ja nyt ollaan tilanteessa, missä jotkut maksavat 400-1000 euron asunnoista naurettavaa 10-100 euron kuukausivuokraa. Joillakin on käsittämätön 2 euron kuukausivuokra. Tästä seuraa ettei asunnon omistaja saa edes peruskuluja katettua: miten jollain 10 euron kuukausituloilla voisi paikata kattoa tai edes maalata seiniä? Vuoden vuokratuloilla kun ei osta kuin muutaman litran maalia, ja pitäisi ne yhtiövastikkeetkin jollain maksaa.

Asunnon omistaja on siis pienen pulman edessä: on omaisuutta josta on kuluja, vuokraa ei voi nostaa, asukasta ei voi häätää, eikä asuntoa saa millään myytyäkään jos siinä on tämän vanhan lain suojaama vuokralainen. Ainoa vaihtoehto on siis odottaa, että rakennus rapistuu asuinkelvottomaksi ja romahtaa, jolloin vuokrasopimus vihdoinkin raukeaa.

TV:ssä esitetään usealla kanavalla paikallisissa Karpolla on asiaa -ohjelmissa, kuinka nämä vuokraisännät eivät sitten huolla asuntojaan, koettavat saada näitä vuokralaisia jotenkin laillisin tai puolilaittomin keinoin häädettyä, jättävät asunnon huollot hunningolle ja niin niistä tulee pikkuhiljaa asuinkelvottomia.

Voi kauheaa ja kamalaa, kuinka ilkeitä ihmisiä ovat nämä omistajat. Kehtaavatkin. Tietenkin on heidän velvollisuutensa antaa omistamansa asunnot näille köyhille vanhuksille ilmaiseksi käyttöön ilman minkäänlaisia aikarajoituksia, ja ylläpitää näitä asuntoja omalla kustannuksellaan, sillä missä nämä köyhät kansalaiset muutoin voisivat asua?

Tässä valtio on taas kerran jättänyt oman velvollisuutensa tekemättä ja sälyttänyt ongelman tavallisten kansalaisten harteille. On käsittämätöntä miten yksityisomaisuutta voidaan näin sosialisoida valtion taholta sosiaaliturvan takaamiseksi, eikä tästä asiasta edes puhuta julkisesti. Julkishallinnonhan tehtävä olisi järjestää varat tällaiseen toimintaan, ei niitä rahoja voi epätasapuolisesti vain tietyltä ihmisryhmältä väkisin pakottaa. On se kumma että jos hankkisin tällaisen asunnon niin en sitten voisi päättää laittaisinko sitä vuokralle tai edes mitä hintaa siitä pyytäisi, sillä joku lakiasetus 60-luvulta määräisi että se pitäisi käytännössä ilmaiseksi antaa nykyiselle vuokralaiselle ilman irtisanomismahdollisuutta.

Toinen vuokra-asumiseen liittyvä ongelma liittyy myös julkishallinnon toimimattomuuteen. Jos vuokralainen syystä tai toisesta jättää vuokransa maksamatta, sanotaan nyt vaikka kolmen kuukauden ajan, häätö vaatii tietenkin oikeuden päätöksen. Tähän päätökseen menee minimissääkin puoli vuotta, joten maasta löytyy mukava määrä tapauksia, joissa tyypit ihan pokkana jatkavat asumistaan asunnossa, johon heillä ei ole millään muotoa varaa, ei ehkä koskaan ole ollutkaan. Mutta voivatpahan punkata kivassa kämpässä vuoden päivät maksamatta enempää kuin ensimmäisen kuukauden vuokran ja kahden kuukauden vuokratakuun. Halvalla pääsee.

Oikeusprosessin aikana vuokralainen voi asua laillisesti maksamatta sentin senttiä. Tämän turvaamiseksi vuokranantajat vaativat puolen vuoden vuokraa talletettavaksi erityiselle pankkitilille, normaalin 1-2 vuokratakuun lisäksi. Tuhannet eurot sitten makaavat siten pankin tilillä. Tietenkään pankki ei maksa näistä talletuksesta mitään korkoa, sillä kyseessähän on erityispalvelu, josta pitää jopa maksaa.

Vuokralaiselta vaaditaan siis usein 6 kk vuokratalletusta, 2 kk takuuta, 1 kk välityspalkkiota ja vielä ensimmäisen kuun vuokra, yhteensä 10 kk vuokraa (ja tilinhoitokulut vielä kaupan päälle). Jos vuokra on normaalista kolmiosta tonnin kuussa niin sitten pitäisi olla säästössä kymppitonni, jotta pääsee ylipäätään vuokraamaan asunnon. Onneksi sentään kaikilla ei tällaisia vaatimuksia ole, ja asunnon voi löytää tietty ilman välittäjääkin. Jos on onnea niin vuokra-asuntoon voi päästä käsiksi puolella eli viiden kuukauden vuokran säästöillä.

Vuokraajalle aiheutuneiden ongelmien lisäksi tällaiset vuokratakuujärjestelmät ovat yhteiskunnallinenkin ongelma, sillä suuret summat rahaa makaa tuottamattomilla tileillä. Kotitalouksien ostovoima tästä tietenkin heikkenee, ja näin talouskriisin aikana tämä on erityisen suuri ongelma.

Vielä yksi esimerkki espanjalaisesta hallinnosta. Koulutusjärjestelmä pykii pahasti, syynä se että sitä rukataan joka kerta kun hallitus vaihtuu. Vähintään 4 vuoden välein laitetaan systeemit uusiksi, ja tällä menetelmällä varmistetaan että muutosten tuloksia ei koskaan voida mitata. Lisäksi muutokset liittyvät politiikkaan ja jopa uskontoon, eikä niillä ole välttämättä tieteellistä pohjaa.

Noin vuosi sitten oli opetusministeriöllä ongelma, kun muistaakseni lukioissa alkoi ilmaantua huolestuttavan suuri määrä luokalle jääneitä. Koko vuosikursi täytyi toistaa jos sai ehdot kolmesta aineesta.

Tässä kohtaa yleensä mietittäisiin, että onko syynä liian korkeat vaatimukset, opettajien huono taso tai oppilaitosten ja opettajien liian vähäiset resurssit, kuten liian isot opetusryhmät. Ongelma paikallistettaisiin ja sitten asiaa voitaisiin ryhtyä korjaamaan. Paikallinen ratkaisu oli kuitenkin huomattavasti tehokkaampi, ja sillä saatiin ongelma ratkaistua välittömästi ilman minkäänlaisia lisäkuluja. Ministeriö näet määräsi, että tästä eteenpäin luokalle jää vasta kun saa ehdot viidestä aineesta.

Homma oli täten nopeasti hoidettu ja ministeriö sai aikaansaannostensa listalle maininnan siitä että opetuksen taso nousi huomattavasti, sillä luokalle jääneiden määrähän kiistattomasti pieneni.